torstai 26. helmikuuta 2015

Pieni blogitauko

En jaksa nyt keskittyä blogin päivittämiseen. Olen aika stressaantunut seuraavasta syöpäkontrollista (ja tiedän että stressi nimenomaan saa syövän kasvamaan...). Jos saan puhtaat paperit, niin blogi jatkuu, mutta muuten tämä blogi ja elämä oli kai tässä. Seuraava kontrolli on vasta kolmen viikon päässä, joten aika kauan saa hermoilla. Tällaista tämä on, syöpä.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Taas vegaaniruokaa

 
Viikonloppuna kokeilin taas uutta vegaaniruokaa. Lainasin kirjastosta viime vuonna ilmestyneen Elina Innasen Vegaanin keittiössä -kirjan ja kokeilin siitä reseptiä sivulta 96 eli kikhernepinaatticurrya. Tähän tuli kikherneitä, tuoretta pinaattia, punasipulia, kookosmaitoa ja tomaattimurskaa sekä paljon hyviä mausteita, mm. inkivääriä ja currya. Keitin tähän kaveriksi vielä kvinoaa ja ruokanautinto oli täydellinen. Söin varmaan kolme annosta. Olen yleensä tosi nälkäinen lämminruokapäiväni ja voisin jatkaa syömistä loputtomiin. Kun on koko viikon syönyt pelkkää salaattia ja raakoja kasviksia, osaa todella arvostaa vähän täyttävämpää ruokaa.



Vegaanireseptikirjoja on kiva selailla ja miettiä, millä herkuttelisi seuraavaksi. Toki suurin osa ruoista on sellaisia, joita en voi syödä edes lämminruokapäivänäni, koska ne sisältävät esimerkiksi vehnäjauhoa, perunaa, soijarouhetta tai hedelmiä. Siispä on kiva, kun joukosta löytää tällaisia helmiä, jotka ovat tuunaamattakin vegaanisia, gluteenittomia ja sokerittomia.


Vielä kun löytäisi jostain sellaisen keittokirjan, jossa olisi vain vegaanisia, gluteenittomia ja sokerittomia reseptejä, raakana ja lämmitettynä. Kaikki suomenkieliset raakaruokakirjatkin sisältävät enimmäkseen reseptejä, joissa käytetään hedelmiä ja marjoja. Esimerkiksi kaikkiin tuorepuuroihin laitetaan banaania tai kuivahedelmiä ja raakakakkuihin taateleita ja hunajaa. Myös lähes kaikkiin salaattikastikeresepteihin tulee hunajaa tai agavenektaria.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Raakaruoan reseptikirjoja

Nyt kun tämä raakaruokainnostus on vähän hälvennyt ja alkaa tuntua, että syön aina samoja ruokia, aloin lukea jo aiemmin lukemiani reseptikirjoja ja nettisivuja uudestaan, josko löytäisin niistä lisää inspiraatiota ja löysinkin! Nyt olen kokeillut jo monia uusia juttuja, joista kirjoittelen tarkemmin myöhemmin. Olen tehnyt mm. raakaa kaurajogurttia, mysliä, salaatinkastiketta, pinaattipiirakkaa ja punajuurimureketta.

Laitan tähän nyt vähän listaa hyviksi kokemistani reseptikirjoista:

Mea Salo: Hellaton kokki
Outi Rinne: Raakaruoka-aika!
ERY: Raakaa meininkiä
Anna Maria Clement & Kelly Serbonich: Healthful Cuisine
Elsa Ervamaa: Elävä ravinto
Ann Wigmore: Elävän ravinnon ruokaohjeita






Hyviä nettisivuja:
http://www.elavaravinto.fi/
http://raakaravinto.weebly.com/

ERY:n jäseneksi kannattaa myös liittyä, koska silloin saa monta kertaa vuodessa ilmestyvän lehden, joka sisältää kaiken muun lisäksi myös paljon hyviä reseptejä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Blogin nimestä

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt blogini nimeä. Se on kahdella tapaa huono. Ensinnäkin siksi, ettei syöpää vastaan voi kunnolla taistella, ainakaan niin, että sen voisi pelkästään omilla teoillaan voittaa. Ei ole oikein sanoa, että joku hävisi taistelun syöpään vastaan, niin kuin joskus lehdissä kirjoitellaan. Vaikka taistelisi miten kovasti, syöpä silti välillä voittaa, ja toisinpäin, vaikkei taistelisi ollenkaan, saattaa hyvinkin jäädä eloon.  Toiseksi nimi on huono, koska taistelusana saattaa kuulostaa siltä kuin tekisi jotain hampaat irvessä. Taistelu kuulostaa joltain epämukavalta toiminnalta, jota tehdään pakon edessä ja josta saatetaan ottaa jopa stressiä.

Näiden syiden vuoksi olen miettinyt pitäisikö blogin nimeä vaihtaa. Ehkä pidän sen kuitenkin, koska se kuvaa ensimmäisiä ajatuksiani syöpädiagnoosin jälkeen. Halusin tehdä kaikkeni, että jäisin henkiin. Aluksi se vaati jonkinlaista taistelua. Otin hirveästi selvää kaikesta, mikä voisi vaikuttaa syövän kulkuun ja siitä paranemiseen. Luin paljon aiheeseen liittyvää materiaalia ja päädyin sitten tosiaan tähän HHI-juttuun. Sain siihen kahdelta henkilöltä suosituksen ja se tuntui muutenkin järkevältä vaihtoehdolta.

Aluksi tavallaan kaikki olikin taistelua. Ruokavalion muutos oli vaikeaa. Oli taistelua luopua kokonaan sokerista, ruisleivästä, juustosta, hedelmistä ja marjoista. Oli taistelua selvittää, mistä saisin riittävän määrän versoja ja vehnänorasta päivittäisiin mehuihini. Oli taistelua lopettaa kaikki entiset harrastukset, jotta aikaa jäisi ruoanlaittoon ja mehujen tekoon. Nyt tällä hetkellä koen kuitenkin, että mitään taistelua ei enää ole. Nyt vain nautin tästä uudesta elämäntavasta.

Taistelu syövän yhteydessä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toisille se on hoidoista selviytymistä, toisille henkistä taistelua, joillekin raha-asioiden kanssa painiskelua ja niin edelleen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa taistella ja olen miettinyt tarvitseeko taistella alkuunkaan. Tärkeintä olisi varmaan ottaa rauhallisesti, hyväksyä tosiasiat ja välttää ylimääräistä stressiä. Koska stressi on pahin vihollinen. Uskon, että se kasvattaa syöpäsoluja enemmän kuin mikään, mitä syömme.

Nyt en halua enää taistella, vaan ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja stressaamatta. Olen paljon stressivapaampi kuin ennen syöpää. Kaikki riippuu siitä, miten asioihin suhtautuu. Haluan iloita elämän pienistä ja suurista asioita sekä hyväksyä sen tosiasian, että elämä voi päättyä koska tahansa. En ole kuitenkaan luovuttanut, en vähäisimmässäkään määrin, taisteluni jatkuu, mutta nyt se on rauhallisempaa, päättäväisempää ja helpompaa kuin ennen.