Sixth Extinction - pulmanratkaisupeli luonnonsuojeluteemalla

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Polte Gamesin kanssa. Pääsin tekemään hieman erilaisen blogiyhteistyön, kun sain testattavaksi luonnonsuojeluteemaisen kännykkäpelin ennen pelin julkaisemista.

Pelin esittelytekstissä kerrotaan näin: "Sixth Extinction on synkkä ja tunnelmallinen pulmanratkaisupeli. Peli kutsuu pelejä koskaan pelaamattomatkin aikuiset tunnin mittaiselle matkalle merkityksellisen tarinan pariin. Voimakkaimman kokemuksen saat, jos et etukäteen tietäisi pelistä juuri mitään. Saatavilla iOS-, Android- ja PC-laitteille".

Latasin pelin yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa ja ajattelin vain kokeilla sitä hieman, mutta pelasinkin koko pelin kerralla läpi. Nuo pulmakentät jotenkin imaisivat mukaansa. Ajattelin ensin ratkaista vain yhden, sitten vielä yhden ja niin eteenpäin. Minulla meni kauemmin kuin esittelytekstissä mainittu tunti, varmaan ainakin kaksi tuntia, ja silti neljä tehtävää jäi kokonaan suorittamatta ja juoduin skippaamaan ne, koska ne tuntuivat ihan mahdottomilta päästä läpi.

En yleensä ole kännykkäpelien ystävä tai muutenkaan minkäänlaisten videopelien kuluttaja. Play Stationilla pelaan noin kaksi kertaa vuodessa lapseni kanssa. Tietokonepelejä en muista pelanneeni kertaakaan. Kännykkäpeleistä olen pelannut matopeliä, Subway Surferia ja Pokemonia. Muita ei tule ainakaan mieleen. Tämän vuoksi ensimmäinen ajatus, kun minua kysyttiin tekemään peliarvostelua, oli, ettei se ole minun juttuni. Koska peli käsitteli kuitenkin luonnonsuojeluaihetta (ja sen takia vegaaniblogiinkin sopivaa teemaa), katsoin pelin esittelyvideon. Huomasin esittelyvideosta, että peli oli hienosti toteutettu, vaikutti minulle sopivalta ja pidin pelin tarinasta. Esittelyvideon perusteella en oikein vielä ymmärtänyt, miten kentät toimivat ja mitä niissä on tavoitteena tehdä, mutta tykästyin rauhallisiin vesiväriteosmaisiin kuviin ja välissä kerrottuihin lyhyisiin tekstipätkiin.

Lähdin tekemään tätä postausta siis luonnonsuojeluaiheen vuoksi, mutta heti ensimmäisestä pulmatehtävästä itse peli tempaisikin mukaansa ja pelin taustatarina kuudennesta joukkosukupuutosta jäi lähes sivujuonteeksi, kun halusin vain saada kaikki tehtävät suoritettua. Tarina kulkee lyhyinä pätkinä tehtävien välissä englanninkielisenä tekstinä ja puheena. Pelikentissä on tunnelmalliset äänimaisemat ja ääniä pystyy säätämään asetuksista itselleen sopivalle tasolle. Lopputeksteistä huomasin, että yhtenä äänenä on käytetty jo sukupuuttoon kuolleen linnun laulua.

Jo ensimmäinen kenttä oli minulle haastava, koska en ole aiemmin pelannut tämän tyylisiä pelejä. Kun ymmärsin idean, peli lähti kulkemaan, mutta yhdenlaisia kenttiä en tajunnut ollenkaan. Nämä kentät tehtiin jotenkin maan alla, enkä useista yrityksistä huolimatta onnistunut nousemaan ylös maan pinnalle. Pääsin kyllä kurkistamaan kynnykseltä, mutta portti ei auennut, vaikka mitä yritin tehdä. Noihin kohtiin olisin tarvinnut sellaisen vihje-napin, joka olisi piirtänyt siihen pelin päälle, mitä reittiä maan alla olisi pitänyt kulkea. Tämän osion ratkaisut eivät selviä edes pelin läpipeluuvideosta.

Matematiikkatyyppiset tehtävät olivat minulle helpoimpia, koska olen ratkaissut sen tyylisiä ennenkin. Esimerkiksi oksatehtävässä tajusin heti ensimmäisellä kuvan katsomisella, mikä kaava siinä oli kyseessä.

Pidin eniten pelin loppupuolen sadetehtävistä, joissa osa kentästä liukeni pois, kun oli kävellyt tietyn määrän ruutuja läpi, mutta viimeisen tehtävän kanssa jouduin luovuttamaan. Pääsin sen kanssa monta kertaa todella lähelle, mutta tulin viimeiseen neliöön ilmeisesti väärältä puolelta, kun en saanut askeleita sovitettua viiteen, vaikka muut sadealueet olivat jo sulaneet pois. Se jäi vaivaamaan. Voisin katsoa läpipeluuvideosta oikean ratkaisun, mutta en halua ainakaan vielä. Yritän sitä vielä jossain vaiheessa uudestaan ja ehkä joskus onnistun.

Mutta se itse pelistä, asia mikä liittyy blogiini on pelin aihealue, kuudes joukkosukupuutto. Siitä peli on saanut nimensäkin, Sixth Extinction. Aihe kulkee pelin kehystarinana ja kuljettaa peliä eteenpäin erilaisten pulmien välissä. Kuudes joukkosukupuutto on ihmisen toiminnan seurausta. Se on johtanut useiden eliölajien sukupuuttoon, jäljellä olevien lajien populaatioiden katoamisiin ja eliöiden yksilömäärien vähenemiseen. Vuoden 1900 jälkeen eläinten sukupuuttoja on tapahtunut satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna. Ihmisen toiminta vaikuttaa suoraan lajien heikentymiseen. Luonnonvarojen liiallinen hyväksikäyttö, ylimetsästys ja -kalastus, saasteet, myrkyt ja ilmaston lämpeneminen johtavat monien muiden niiden aiheuttamien ongelmien lisäksi myös eliöiden sukupuuttoihin.

Pelistä voin sanoa yhteenvetona, että postaus oli mukava tehdä, koska todella tykkäsin pelistä. Esittelytekstissä sanotaan pelin olevan synkkä, mutta itse en kokenut sitä niin. Mielestäni pelin kuva- ja äänimaisema oli pikemminkin synkän vastakohta pastellimaisine väreineen ja sateen ropina -äänineen. Pelissä oli jollain tapaa rauhallinen ja harmoninen tunnelma. Tarina oli tietenkin hieman synkkä, mutta pelistä ei jäänyt ahdistava olo. Myös lopun viesti siitä, että ihmiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa asioiden etenemiseen, toi peliin toivoa. Vegaanisuus on yksi keino, jolla eläinten sukupuuttoja voidaan ehkäistä, joten tuntuu, että teen jo jotain asian eteen.

 

Peli on ladattavissa tästä. iPhone-versio on saatavilla nyt. Ikäraja on 12+. Android- ja PC-versiot julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Polte Gamesin sivuilla voi jättää automaattisen ilmoituspyynnön sähköpostiin, kun muut versiot tulevat saataville. 

Sain kahdeksan promokoodia, joilla pelin saa ladattua ilmaiseksi Applen App Storessa. Laita minulle viestiä tai kommentoi, niin saat promokoodin. Niitä riittää kahdeksalle pyytämisjärjestyksessä ja ne toimivat vain iPhone-puhelimilla.

Mehiläisvahakääreet kokeilussa

Sain Hyvinvoinnin tavaratalosta paketillisen Superbee wax wraps -mehiläisvahakääreitä (mainoslinkki) kokeiltavaksi. Kääreiden koko on 33 * 33 cm (L-koko) ja niillä voi korvata tuorekelmun ja alumiinifolion käytön ympäristöystävällisellä tavalla. Kääreet on valmistettu 100 % puuvillasta, mehiläisvahasta, puuhartsista ja luomukookosöljystä. Ne ovat vedenkestäviä ja antibakteerisia. Hyvinvoinnin tavaratalon sivuilla kerrotaan kääreiden käyttötavasta näin: ”Kääri tuote haluamasi säilöttävän asian ympärille ja pidä käsiäsi hetki paikallaan. Kääre reagoi käsiesi lämpöön ja muotoutuu tiiviisti tuotteen ympärille.”

Ennen kuin sain paketin kokeiltavaksi en tiennyt yhtään, miten mehiläisvahakääreet käyttäytyvät, ja mietin muokkautuvatko ne yhtä hyvin astian ympärille kuin tuorekelmu. Olen nyt käyttänyt näitä kääreitä muutamaan otteeseen ja täytyy sanoa, että pidän niiden käyttöä helpompana kuin muovikelmun. Parhaimmillaan ne ovat sellaisessa käytössä, jossa tuorekelmu poistetaan useita kertoja astian päältä ja laitetaan takaisin. Tästä esimerkkinä se, kun mieheni teki hänelle ja lapsellemme laskiaispullia ja niihin erikseen kerman taikinakulhossa jääkaappiin. Sunnuntaina he tekivät itselleen lounaan jälkeen pullat ja laittoivat loppukerman taas jääkaappiin. Lapsi halusi sitten illalla taas pullan, joten otin taas jääkaapista kermaa ja laitoin loput takaisin. Aiemmin kermakulhon päällä olisi ollut elmukelmu, joka olisi ollut käytön jälkeen vaikeaa ja inhottavaa laittaa mahdollisesti hieman ruttuisena ja kermaisena takaisin. Nyt vain nostin muotoonsa asettuneen mehiläisvahakääreen pois astian päältä, otin kermaa ja laitoin kääreen takaisin kuin kannen, koska se oli koko ajan pysynyt muodossaan pöydällä. Kun kaikki kerma oli käytetty, kääre oli pysynyt niin puhtaana, että vähän pyyhkäisin sitä talouspaperilla ja taittelin takaisin hyllyyn. Normaalisti kääre kuuluu pestä huuhtomalla haalealla vedellä. Sivuilla luvataan kääreen kestoajaksi ainakin yhtä vuotta, jonka jälkeen sen voi kompostoida.

Olen käyttänyt käärettä myös kulhoon tehdyn makaronisalaatin ja vihersalaatin päällä, eväsleipien suojana sekä jääkaapissa hyytymässä olevan siemenleivän päällä (viikonloppuleipä, ehkä paras leipä muuten). Ruuantähteet laitan jääkaappiin ilmatiiviissä lasiastiassa kuten ennenkin. 

Näiden kääreiden ansiosta en tule enää ostamaan kotiimme tuorekelmua tai foliota, sillä en ainakaan tällä hetkellä keksi, mihin niitä tarvitsisin.