tiistai 19. toukokuuta 2020

Ruokavaliojuttuja

Vaihdoin ruokavaliotani kokonaan noin kuusi vuotta sitten, vuonna 2013. Ennen sitä olin sekasyöjä, ja nykyään olen gluteeniton ja sokeriton vegaani. Kun aloitin uuden ruokavalioni vuonna 2013, pyrin syömään kaksi ensimmäistä vuotta rintasyöpään sairastumiseni jälkeen pääasiassa elävää ravintoa. Silloin söin ituja, versoja, pähkinöitä, siemeniä, avokadoa ja kaikenlaisia kasviksia. Noin kerran viikossa söin jotain lämmitettyä ruokaa.


Nykyään en enää välitä siitä, onko ruoka kypsennettyä vai ei, tai onko se elävää ravintoa. Riittää, kun annos on vegaaninen, gluteeniton ja sokeriton. Alkuaikoina välttelin myös marjoja ja etenkin hedelmiä niiden sokeripitoisuuden vuoksi Hippocrates Instituten ohjeiden mukaisesti. Nykyään syön marjoja hyvällä omalla tunnolla, mutta hedelmien kanssa olen varovaisempi. Banaania syön vain harvoin, enkä juo koskaan hedelmämehuja. Hedelmiä käytän lähinnä smoothieissa antamaan makua. Aiemmin välttelin myös tofua, riisiä ja perunaa. Nykyään syön näitä kaikkia, mutta hiilihydraattien lähteenä suosin mieluiten kvinoaa, bataattia, tattaria tai jotain muuta kuin riisiä.

Kaupassa luen aina tarkasti ruokien ainesosaluettelot ja etsin mahdollisimman puhdasta, sokeroimatonta ja lisäaineetonta ruokaa. Ostan  nykyään paljon enemmän tuoreita kasviksia kuin ennen vegaaniksi ryhtymistä.


En ole harkinnut muuttavani ruokavaliotani lähitulevaisuudessa. Olen tyytyväinen nykyiseen ruokavaliooni ja kiitollinen siitä, että syöpä opasti minut tälle tielle.

Perheeni ruokavalio on pysynyt suunnilleen ennallaan. He ovat sekasyöjiä. Mieheni syö nykyään enemmän kasvisruokaa, koska hän syö aika usein tekemääni ruokaa, mutta lapseni ei suostu oikein kasviruokaa syömään. Toivoisin, että hän oppisi jossain vaiheessa syömään enemmän kasvisruokaa, ja että voisimme syödä koko perhe useammin samaa ruokaa. Nykyään meillä on onneksi jo kaksi ruokaa, jotka maistuvat koko perheelle: vegaaninen ja gluteeniton makaronilaatikko sekä vegaaninen nachovuoka. Tämä on hyvä alku.

Uskon, että ilmastonmuutoksen myötä kasvissyönti ja vegaaniruokavalio tulevat yhä yleisemmiksi. Tämä trendi näkyy jo hienosti ravintoloissa ja ruokakaupoissa, joissa vegaaniruoan saatavuus on parantunut huimasti vimeisen viiden vuoden aikana. Ruokailussa ajatellaan nykyään yhä enemmän terveellisyyttä ja ekologisia arvoja, makua unohtamatta. Turhat hiilarit jäävät pois. Hyviä rasvoja on alettu arvostamaan, eikä rasvaa pelätä samoin kuin ennen. Ymmärretään, että pahinta elimistölle ovat sokeri ja vehnä, ei rasva. Yhä useampi karttaa punaista lihaa, ja kaikenlaisia lihankorvikkeita keksitään jatkuvasti lisää. Osa niistä on terveellisiä ja osa ei niinkään. Lähes mikä tahansa on mielestäni kuitenkin terveellisempää kuin prosessoitu punainen liha (ja tietysti sokeri).

torstai 7. toukokuuta 2020

Sixth Extinction - pulmanratkaisupeli luonnonsuojeluteemalla

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Polte Gamesin kanssa. Pääsin tekemään hieman erilaisen blogiyhteistyön, kun sain testattavaksi luonnonsuojeluteemaisen kännykkäpelin ennen pelin julkaisemista.

Pelin esittelytekstissä kerrotaan näin: "Sixth Extinction on synkkä ja tunnelmallinen pulmanratkaisupeli. Peli kutsuu pelejä koskaan pelaamattomatkin aikuiset tunnin mittaiselle matkalle merkityksellisen tarinan pariin. Voimakkaimman kokemuksen saat, jos et etukäteen tietäisi pelistä juuri mitään. Saatavilla iOS-, Android- ja PC-laitteille".


Latasin pelin yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa ja ajattelin vain kokeilla sitä hieman, mutta pelasinkin koko pelin kerralla läpi. Nuo pulmakentät jotenkin imaisivat mukaansa. Ajattelin ensin ratkaista vain yhden, sitten vielä yhden ja niin eteenpäin. Minulla meni kauemmin kuin esittelytekstissä mainittu tunti, varmaan ainakin kaksi tuntia, ja silti neljä tehtävää jäi kokonaan suorittamatta ja juoduin skippaamaan ne, koska ne tuntuivat ihan mahdottomilta päästä läpi.


En yleensä ole kännykkäpelien ystävä tai muutenkaan minkäänlaisten videopelien kuluttaja. Play Stationilla pelaan noin kaksi kertaa vuodessa lapseni kanssa. Tietokonepelejä en muista pelanneeni kertaakaan. Kännykkäpeleistä olen pelannut matopeliä, Subway Surferia ja Pokemonia. Muita ei tule ainakaan mieleen. Tämän vuoksi ensimmäinen ajatus, kun minua kysyttiin tekemään peliarvostelua, oli, ettei se ole minun juttuni. Koska peli käsitteli kuitenkin luonnonsuojeluaihetta (ja sen takia vegaaniblogiinkin sopivaa teemaa), katsoin pelin esittelyvideon. Huomasin esittelyvideosta, että peli oli hienosti toteutettu, vaikutti minulle sopivalta ja pidin pelin tarinasta. Esittelyvideon perusteella en oikein vielä ymmärtänyt, miten kentät toimivat ja mitä niissä on tavoitteena tehdä, mutta tykästyin rauhallisiin vesiväriteosmaisiin kuviin ja välissä kerrottuihin lyhyisiin tekstipätkiin.


Lähdin tekemään tätä postausta siis luonnonsuojeluaiheen vuoksi, mutta heti ensimmäisestä pulmatehtävästä itse peli tempaisikin mukaansa ja pelin taustatarina kuudennesta joukkosukupuutosta jäi lähes sivujuonteeksi, kun halusin vain saada kaikki tehtävät suoritettua. Tarina kulkee lyhyinä pätkinä tehtävien välissä englanninkielisenä tekstinä ja puheena. Pelikentissä on tunnelmalliset äänimaisemat ja ääniä pystyy säätämään asetuksista itselleen sopivalle tasolle. Lopputeksteistä huomasin, että yhtenä äänenä on käytetty jo sukupuuttoon kuolleen linnun laulua.


Jo ensimmäinen kenttä oli minulle haastava, koska en ole aiemmin pelannut tämän tyylisiä pelejä. Kun ymmärsin idean, peli lähti kulkemaan, mutta yhdenlaisia kenttiä en tajunnut ollenkaan. Nämä kentät tehtiin jotenkin maan alla, enkä useista yrityksistä huolimatta onnistunut nousemaan ylös maan pinnalle. Pääsin kyllä kurkistamaan kynnykseltä, mutta portti ei auennut, vaikka mitä yritin tehdä. Noihin kohtiin olisin tarvinnut sellaisen vihje-napin, joka olisi piirtänyt siihen pelin päälle, mitä reittiä maan alla olisi pitänyt kulkea. Tämän osion ratkaisut eivät selviä edes pelin läpipeluuvideosta.


Matematiikkatyyppiset tehtävät olivat minulle helpoimpia, koska olen ratkaissut sen tyylisiä ennenkin. Esimerkiksi oksatehtävässä tajusin heti ensimmäisellä kuvan katsomisella, mikä kaava siinä oli kyseessä.


Pidin eniten pelin loppupuolen sadetehtävistä, joissa osa kentästä liukeni pois, kun oli kävellyt tietyn määrän ruutuja läpi, mutta viimeisen tehtävän kanssa jouduin luovuttamaan. Pääsin sen kanssa monta kertaa todella lähelle, mutta tulin viimeiseen neliöön ilmeisesti väärältä puolelta, kun en saanut askeleita sovitettua viiteen, vaikka muut sadealueet olivat jo sulaneet pois. Se jäi vaivaamaan. Voisin katsoa läpipeluuvideosta oikean ratkaisun, mutta en halua ainakaan vielä. Yritän sitä vielä jossain vaiheessa uudestaan ja ehkä joskus onnistun.



Mutta se itse pelistä, asia mikä liittyy blogiini on pelin aihealue, kuudes joukkosukupuutto. Siitä peli on saanut nimensäkin, Sixth Extinction. Aihe kulkee pelin kehystarinana ja kuljettaa peliä eteenpäin erilaisten pulmien välissä. Kuudes joukkosukupuutto on ihmisen toiminnan seurausta. Se on johtanut useiden eliölajien sukupuuttoon, jäljellä olevien lajien populaatioiden katoamisiin ja eliöiden yksilömäärien vähenemiseen. Vuoden 1900 jälkeen eläinten sukupuuttoja on tapahtunut satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna. Ihmisen toiminta vaikuttaa suoraan lajien heikentymiseen. Luonnonvarojen liiallinen hyväksikäyttö, ylimetsästys ja -kalastus, saasteet, myrkyt ja ilmaston lämpeneminen johtavat monien muiden niiden aiheuttamien ongelmien lisäksi myös eliöiden sukupuuttoihin.


Pelistä voin sanoa yhteenvetona, että postaus oli mukava tehdä, koska todella tykkäsin pelistä. Esittelytekstissä sanotaan pelin olevan synkkä, mutta itse en kokenut sitä niin. Mielestäni pelin kuva- ja äänimaisema oli pikemminkin synkän vastakohta pastellimaisine väreineen ja sateen ropina -äänineen. Pelissä oli jollain tapaa rauhallinen ja harmoninen tunnelma. Tarina oli tietenkin hieman synkkä, mutta pelistä ei jäänyt ahdistava olo. Myös lopun viesti siitä, että ihmiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa asioiden etenemiseen, toi peliin toivoa. Vegaanisuus on yksi keino, jolla eläinten sukupuuttoja voidaan ehkäistä, joten tuntuu, että teen jo jotain asian eteen.


Peli on ladattavissa tästä. iPhone-versio on saatavilla nyt. Ikäraja on 12+. Android- ja PC-versiot julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Polte Gamesin sivuilla voi jättää automaattisen ilmoituspyynnön sähköpostiin, kun muut versiot tulevat saataville. 

Sain kahdeksan promokoodia, joilla pelin saa ladattua ilmaiseksi Applen App Storessa. Laita minulle viestiä tai kommentoi, niin saat promokoodin. Niitä riittää kahdeksalle pyytämisjärjestyksessä ja ne toimivat vain iPhone-puhelimilla.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Uusia reseptejä kokeiltavaksi

Keräsin tähän insipiraatiota taas parille seuraavalle viikolle. Katsotaan saanko niistä tehtyä samanlaisen postauksen kokeiluineen kuin edellinen postaukseni. Olen nyt innostunut enemmän kirjoittelemaan tätä blogia, kun tulee laitettua ruokaa kotona muutenkin kuin viikonloppuisin.

Intialainen linssikeitto

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Uusia reseptikokeiluja

Alkukuusta tein reseptipostauksen, johon keräsin kokeiluun meneviä reseptejä. Näin etätöissä ruokaa tulee tehtyä kotona paljon enemmän, ja ehdin kokeilla muutamaa linkkikokoelman reseptiä.

Täytyykin kerätä taas uutta reseptilinkkikokoelmaa, niin saan lisää ideoita kokkailuun jatkossakin. Kun linkkilista on valmiina ja reseptien ainekset ennalta tiedossa, on helppo tehdä myös ruokakaupan tilaus. Tilaamme nykyään ruoat lähikaupasta kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse mennä kauppaan altistamaan itseään koronalle.

Kirjoittelen tähän, mitä reseptejä kokeilin ja miten ne mielestäni onnistuivat.

Vegaaninen Moussaka oli minulle uusi tuttavuus. En ole koskaan aiemmin tehnyt sitä, enkä muistaakseni syönytkään sitä missään. Muutin reseptiä siten, että käytin soijarouheen tilalla härkäpapurouhetta. Kala namak -suolaa minulla ei ollut, joten se jäi pois. Maku oli oikein hyvä ja myös mieheni tykkäsi tästä kovasti. Annoksen päällä on miniversoja.


Bataatticurry onnistui ihan hyvin. Olen tehnyt hyvin samanlaista ruokaa aeimminkin, joten se oli tuttua syötävää. Reseptiin olisi kuulunut myös pinaattia, mutta sitä meillä ei ollut, joten jätin sen pois. Söin curryn basmatiriisin kanssa.


Härkis-limonellopasta oli jännän sitruunainen pastakastike. Maistoin tässä pastassa ensimmäistä kertaa myös Beanit-härkäpapusuikaleita. Suikaleet toimivat tässä hyvin ja taidan tehdä tätä kastiketta toistekin. Pastana käytin gluteenitonta makaronia. Tätä reseptiä varten minulla oli poikkeuksellisesti kaikki ainekset kasassa, paitsi päälle laitettava timjami, jonka korvasin miniversoilla.


Vanhan Jerusalemin linssikeitto oli aika erilainen linssikeitto kuin mitä olen tottunut tekemään. En valitettavasti saanut otettua siitä kaunista kuvaa, mutta keitto oli ihan hyvän makuinen. Tämä linssikeitto oli siitä jännä, että tähän ei laitettu tomaattimurskaa eikä kaurakermaa tai mitään muutakaan valmista lientä. Liemi muodostui mausteista ja sitruunamehusta. Käytin vaihteeksi vihreitä linssejä, kun yleensä käytän melkein aina punaisia. Kokonaisia juustokuminan siemeniä meillä ei ollut, joten käytin jauhettua juustokuminaa.


Maapähkinävoi-porkkanakeitto oli täyteläinen keitto, josta mieskin tykkäsi. Keitossa soseutettiin kaikki muu paitsi kikherneet, jotka toivat keittoon kivaa purutuntumaa. Meillä ei ollut jääkaapissa tarvittavaa määrää porkkanaa, joten korvasin osan bataatinpuolikkaalla. Päällä on miniversoja ja kaurafraichea.


Tämä oli niin hyvää ja helppotekoista, että tein tätä uudestaan parin viikon päästä. Toisen annoksen söin härkäpapukrutonkien kanssa. Chilin makuiset krutongit toimivat hyvin keiton kanssa. 

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Nopea vegaaninen ja gluteeniton arjen herkkuruoka

Tämä on nopea ja hyvänmakuinen ruoka, jonka ehtii saada valmiiksi kiireisessä arjessakin. Tätä ei tarvitse paistaa tai laittaa uuniin, joten se valmistuu jo ennen kuin nälkä ehtii kasvaa.


Keksin tämän vietnamilaisten kesärullien pohjalta (resepti on edellisen postauksen linkkikokoelmassa), eikä minulla ole sille nimeä. Tämä on vähän kuin kesärullat ilman sitä aikaavievää näpertelyä, ja kastiketta tulee mukaan kerrankin kunnolla. Kastike onkin tässä se juttu, joka pitää nälän loitolla, joten sitä saa olla runsaasti.



Ainekset

riisinuudelia
avokado

Maapähkinäkastike:
1 dl maapähkinävoita (sokeriton)
0,5 dl kookosmaitoa
2 rkl limetin tai sitruunan mehua
3 rkl soijakastiketta (tamarisoijaa, niin tulee gluteeniton)
1 tl inkivääritahnaa
2 valkosiplin kynttä pilkottuna
valkosipulia hienonnettuna
1 tl chilijauhetta

Sekoita ensin kastikkeen ainekset keskenään kulhossa ja laita kulho peitettynä jääkaappin.
Keitä vedenkeittimessä vettä. Laita riisinuudelit syvälle lautaselle, kaada vesi päälle ja laita tavallinen lautanen kanneksi. Kaada kuuma vesi pois kolmen minuutin kuluttua.
Pilko avokado lautaselle ja lisää jääkapista otettu kastike päälle.
Ripottele päälle chilisuolaa.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Vegaaneille sopivat lisäaineettomat vitamiinit

 

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Ainoa by Apteq:n kanssa. Sain tätä postausta vastaan purkin kaikkia heidän vitamiinejaan. En ollut aiemmin kuullut tästä merkistä. Kiinnostuin kokeilemaan heidän tuotteitaan, koska ne sopivat vegaaneille, niissä ei ole käytetty lisäaineita ja pakkaukset ovat ympäristöystävällisiä. Kaikki arvoni siis täyttyvät niissä.


Ainoa-tuotteet sopivat vegaaneille, koska niissä ei ole käytetty eläinperäisiä ainesosia. Ainoa-vitamiinit ovat myös lisäaineettomia. Ne sisältävät vaikuttavan aineen lisäksi vain yhden, hyvin siedetyn puupohjaisen täyteaineen. Näin ollen tuotteet sopivat niin allergisille kuin lisäaineita karttavillekin. Ainoa-vitamiinikapselit eivät sisällä allergeeneja, liivatetta, säilöntä-, maku- tai väriaineita, tärkkelystä, sokeria, maissia, gluteenia tai luonnonku­mia.

Ainoa-vitamiinien pakkaukset on tehty biopohjaisesta kierrätettävästä muovista. Pakkausten muovi on valmistettu sokeriruo'osta, joka on uusituva raaka-aine. Tyhjän purkin voi jättää muovinkeräykseen, sillä myös biopohjainen muovi kierrätetään. Ainoa-sarjan vitamiinien muovipurkkien hiilijalanjälki on negatiivinen. Ainoa-sarjan tuotteet on kehitetty ja valmistettu Suomessa, ja niitä voi ostaa ainoastaan apteekeista.

Ainoa-sarjassa on 9 valmistetta. Kaikki tuotteet ovat kapselimuodossa ja jokaisessa purkissa on sata kapselia.



Käytän päivittäin näitä vitamiineja

D-vitamiini 
D-vitamiini vaikuttaa luuston kuntoon ja on tärkeä osa immuunipuolustuksen toimintaa. Maissa, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi, D-vitamiinin saannista on huolehdittava erikseen. Ainoa-sarjan D3-vitamiini on peräisin jäkälästä. Kapselin vahvuus on 20 µg ja sitä otetaan yksi kapseli vuorokaudessa. 


Sinkki
Käytän sinkkiä päivittäin, koska se parantaa elimistön vastustuskykyä. Ainoa-sarjan sinkki-kapseleissa on kahta eri sinkkimuotoa: sinkkiasetaattia ja sinkkibisglysinaattia. 


Kalsium 
Kalsiumin saannista on tärkeä pitää huolta, mikäli on vegaani. Aiemmin luulin saavani tarpeeksi kalsiumia mm. tahinin päivittäisellä syönnillä, mutta luuloni osoittautui vääräksi saatuani osteopenia-diagnoosin. Osteopenia-diagnoosistani voi lukea lisää tästä postauksesta. 
Nykyään pidän tarkasti huolen siitä, että saan tarpeeksi kalsiumia joka päivä ottamalla kaksi kalsium-kapselia päivässä. Ainoa-sarjan kalsium-kapseleissa on mukana myös D-vitamiinia, joka edistää kalsiumin imeytymistä. D-vitamiinin määrä on niissä aika pieni, vain yleisen suosituksen mukainen, joten otan lisäksi päivittäin D-vitamiinin (20 µg) myös erikseen.



B12
B12-vitamiini on yksi niistä vitamiineista, joita vegaanin täytyy ottaa purkista. B12-vitamiinia ei esiinny kasvikunnan tuotteissa lainkaan. Vaikka moniin kasvimaitoihin on lisätty B12-vitamiinia, on silti hankala saada päivittäin tarvittavaa B12-vitamiinin määrää pelkästään niiden kautta. Oikeastaan kaikissa vegaaneille tarkoitetuissa monivitamiinivalmisteissa onkin B12-vitamiini mukana. Ainoa-sarjan B12 on hyvin imeytyvässä ja vatsaystävällisessä metyylikobalamiini-muodossa,ja yhdessä kapselissa on 1 mg B12-vitamiinia. Vegaanihaasteen sivuilla sanotaan, että tarvittava määrä riippuu siitä, kuinka usein aikoo B12-vitamiinia syödä. Varmin tapa on nauttia B12-vitamiinia joka päivä vähintään 25 mikrogrammaa tai kahdesti viikossa vähintään 1000 mikrogrammaa. Näin ollen Ainoan B12-valmiste on aika riittoisa, koska 1000 mikrogramman (=1 mg) kapseli voidaan ottaa vain kahdesti viikossa. Mitään haittaa ei kuitenkaan ole siitäkään, vaikka sen ottaisi joka päivä. 



Magnesium
Magnesium on hermoston ja lihasten toimintaa tukeva alkuaine. Se parantaa myös kalsiumin imeytymistä, ja itse syön sitä lähinnä siitä syystä. Magnesium saattaa myös auttaa nukahtamisessa ja parantaa unen laatua. Sen vuoksi otan magnesium-kapselin yleensä iltaisin. Ainoa-sarjan magnesium hyvin imeytyvää magnesiumsitraattia. 



Seleeni
Luomuviljelyssä ei käytetä seleenirikastettua lannoitetta. Koska pyrin syömään enimmäkseen luomua, minun tulee turvata päivittäinen seleenin saantini. Syön kaksi parapähkinää joka päivä, joista saan päivittäisen seleeniannokseni. Moniin vegaanin monivitamiineihin on lisääty seleeniä, joten jos ottaa monivitamiinia, ei tarvitse erikseen muistaa parapähkinöiden päivittäistä syöntiä.


Näitä aloitan käyttämään 

Melatoniini
Melatoniinia en käyttänyt aiemmin, mutta aloin käyttämään luettuani muutama päivä sitten tämän artikkelin. Jutun mukaan koronavirukseen kuolleisuus iän mukaan saattaisi olla yhteydessä melatoniinimääriin elimistössä. Lapsilla on yleensä paljon melatoniinia. Melatoniinin määrä vähenee iän noustessa siten, että vanhuksilla melatoniinin määrä on yleensä hyvin vähäinen. Melatoniini otetaan 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, ja se lyhentää nukahtamisaikaa. Ainoa-sarjan melatoniini-kapselissa on vaikuttavaa ainetta 1,9 mg.


Biotiini
Biotiinia en ole käyttänyt koskaan aiemmin, mutta koska sain purkin sitäkin, aion kokeilla, miten se vaikuttaa. Biotiinin sanotaan lisäävän hiusten, kynsien ja ihon hyvinvointia. Ainoa-sarja biotiini-kapseleissa biotiinia on 5 mg. 

 

Vaihtoehtona monivitamiini

Mikäli ei halua ottaa kaikkia vitamiineja erikseen, Ainoalla on myös vegaaneille sopiva monivitamiini. Siinä on A-vitamiinia, erilaisia B-vitamiineja (myös se vegaaneille tärkein eli B12), C-vitamiinia, D-vitamiinia, E-vitamiinia, sinkkiä, jodia, rautaa ja kuparia. Monivitamiinivalmiste on helppo ottaa, kun tarvitsee usean vitamiinin sijaan muistaa vain yksi päivittäinen vitamiini. Lisäksi, mikäli ostaa jonkin juuri vegaaneille tarkoitetun monivitamiinin, ei edes tarvitse olla selvillä siitä, mitkä vitamiinit ovat vegaaneille välttämättömiä.

Itse en yleensä syö monivitamiineja, koska niissä on usein jotain liikaa: joko jotain vitamiinia, mitä en tarvitse, tai lisäaineita, sokeria tai makeutusaineita. Esimerkiksi rautaa lisätään useisiin vegaanien monivitamiineihin, kuten on lisätty tähän Ainoankin monivitamiiniin. Itselläni on kuitenkin vegaaniruokavaliosta huolimatta hyvä hemoglobiini, esimerkiksi viime mittauksessa se oli 131 g/l. En siis koe tarvitsevani rautaa, enkä halua turhaan sitä syödä. Tämän lisäksi moneen monivitamiinivalmisteeseen lisätään kuparia. Itse välttelen kuparia sairastamani syövän vuoksi. Tämän postauksen lopussa kerron, miksi pidän kuparia omalla kohdallani välteltävänä vitamiinina.