maanantai 29. syyskuuta 2014

Lämmintä ruokaa

En ole pariin kuukauteen syönyt mitään oikeasti lämmintä eilistä lukuun ottamatta. Lämminruokapäivänä olen syönyt esimerkiksi hummusta tai niitä kaupan pahvitölkeissä olevia papuja kylmänä. Kesällä en kaivannutkaan lämmintä ruokaa. Nyt välillä, jos on oikein kylmä ja sateinen päivä, tulee mieleen, että olisi kiva syödä vaikka jokin lämmin keitto. Onneksi kuuma yrttitee ajaa saman asian.

Eilen oltiin taas suppilovahveroita keräämässä, koska poika sanoi jo heti aamulla "metsään". Löydettiin suppilovahveroita ja mustatorvisieniä ja niiden innoittamana päätin eilen pitää oikean lämminruokapäivän pitkästä aikaa.


Mieheni teki niistä hyvän vegaanikastikkeen: sieniä, sipulia ja kookoskermaa. Lisukkeeksi höyrytettiin parsakaalia, porkkanaa ja kukkakaalia. Kerroskattilassa höyryttäminen säilyttää kasvisten ravinteet paljon paremmin kuin keittäminen. Eli kannattaa aina höyryttää, jos mahdollista.


Pitkästä aikaa lämmintä ruokaa syötyäni huomasin, etten tullutkaan täyteen, vaan nälkä kasvoi syödessä. Kuvassa olevan annokseni syötyäni, olisin voinut syödä toisen samanlaisen ja kolmannen. Aika erikoista, sillä luulin että lämmin ruoka olisi täyttävämpää. Vai oliko ruoka vain niin hyvän makuista, että sitä olisi voinut syödä tuplasti? En tiedä, mutta olisi kyllä hienoa, jos voisi syödä tuollaisen aterian vaikka joka päivä. Jonkun mielestä se olisi varmaan ihan terveellinenkin.

Blogiani voi seurata myös facebookin kautta https://www.facebook.com/taistelutahtoblogi

torstai 25. syyskuuta 2014

Syksyinen sienipiiras, raakana, tottakai


Tämän hetken lempiraakaruokani on sienipiirakka. Piirakan perusohje löytyy täältä. Eli pohjan ja avokadotahnan teen ohjeen mukaan, mutta täytteitä vaihtelen.

Olemme käyneet viikonloppuisin poimimassa mustia torvisieniä ja suppilovahveroita lähimetsissä. Poikani tykkää kovasti ulkoilla metsässä ja on kivaa, kun voi samalla tehdä jotain hyödyllistä. Sienet kuivaan heti Excaliburissa, joten niitä voi jo seuraavana päivänä käyttää raakana.

Aloitan piirakan teon aina sillä, että laitan kuivatut sienet veteen likoamaan. Sitten teen piirakkapohjan ja laitan sen jääkaappiin jähmettymään. Seuraavaksi pyöräytän avokadotahnan Vitamixissa ja valmistelen täytteet. Tämänkertaiseen sienipiiraaseni tuli suppilovahveroita, mustia torvisieniä, punasipulia ja tomaattia, kurkkua ja keltaista paprikaa. Liotetut sienet puristellaan kuiviksi ennen piirakkaan lisäämistä. Sitten vain avokadotahna ja täytteet sekaisin ja piiraspohjan päälle. Vielä hetken jäähdytys jääkaapissa ja eikun herkuttelemaan.

Parasta piiras on seuraavana päivänä. Tästä sienipiirasta ovat tykänneet kaikki, joille olen sitä tarjonnut, myös ei raakailijat. Oikeastaan piirasta syödessä ei edes huomaa syövänsä raakaruokaa ja sieniä raakana.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Superterveellinen suklaavanukas



Kun haluan herkutella, teen usein suklaavanukasta Vitamixissa. Tämä suklaavanukas on kuitenkin erittäin terveellinen, joten sitä voi syödä hyvällä omatunnolla enemmänkin. Suklaavanukkaani koostuu yleensä chiageelistä, avokadosta, raakakaakaojauheesta ja Steviasta. Jos vanukkaasta ei tule tarpeeksi makea, lisään vielä puoli teelusikallista hunajaa. Mikäli ei ole mitään suurempia terveyshaasteita, hunajaa kannattaa lisätä enemmänkin. Etenkin lähellä tuotettu luomuhunaja on hyvin terveellistä. Suklaavanukkaan päälle laitan koristeeksi mehiläisen siitepölyä, kuten kuvasta näkyy. Ainesosien määrällä ei ole niin väliä, yleensä laitan chiageeliä, jossa on 3 rkl chiaa ja 3 dl vettä, 2 avokadoa, 1 dl raakakaakaojauhetta ja 7 tippaa Steviaa. Minttusuklaavanukasta saa lisäämällä pari tippaa minttuöljyä. Minttusuklaavanukas oli etenkin kesällä ihanan viilentävän makuista.

Chiageeliä tehdään liottamalla chia-siemeniä tunnin ajan 10-kertaisessa määrässä nestettä. Neste voi olla vettä, mantelimaitoa, proteiinijuomaa tms. Chiansiemenet turpoavat nesteessä niin, että niistä tulee sammakonkutumaista geeliä. Kun kaikki kuitenkin pyöritetään Vitamixilla tasaiseksi sammakonkutu- ja geelimäisyys poistuu, ja vanukkaasta tulee kuin ilmavaa moussea.




Terveellisintä vanukkaassani ovat chiansiemenet ja mehiläisen siitepöly. Niitä ei ihan jokaiselta löydy kaapista, joten kerron seuraavaksi vähän niistä.

Chia on mintun sukuun kuuluva kasvi, jonka siemenet ovat tunnettuja ravintorikkaudestaan. Chiaa kasvaa luontaisesti eteläisessä Meksikossa ja Guatemalassa sekä sitä viljellään myös laajemmalla alueella. Chian siemeniä on käytetty ravintona jo muinaisten atsteekkien aikana. Meksikossa chian siemeniä käytetään ravintona runsaasti. Chia-siemen sisältää noin 40 % kasviöljyjä, 20 % proteiineja eikä yhtään kolesterolia. Chian siemenissä on runsaasti kuitua (jopa 40 %) ja siementen kuiduista osa on geeliytyvää ja osa liukenematonta, eli molempia tarpeellisia kuitumuotoja vatsan ja suoliston hyvinvoinnin kannalta. Vitamiineista siemenissä löytyvät A-, B1-, B2-, B3-, B6-, B8 ja E-vitamiineja ja näiden lisäksi fosforia, kaliumia, kalsiumia, mangaania ja sinkkiä sekä antioksidantteja. Tärkeintä on siemenen Omega-3 pitoisuus, jota on enemmän kuin kalassa. Omega-3-rasvahappojen määrä rasvojen kokonaismäärästä nousee yli 60 prosenttiin ja omega-6-rasvahappojen määrä on suhteessa omega-3-rasvahappoihin optimaalinen. Kokonaispainoonsa nähden siemenessä on 20-30 % omega-3-rasvahappoja. Omega-3 öljyt ovat tärkeässä roolissa vitamiinien ja muiden rasvojen liukenemisessa. Korkea kuitupitoisuus sekä niiden hyvä nesteenimeytymisominaisuus (10 kertaa oman painon verran), auttaa painonhallinnassa sekä useissa ruoansulatusvaivoissa. Chia-siementen proteiini on hyvälaatuista ja sitä on runsaasti, noin 20 %. Chian siementen proteiinista puhutaan täydellisenä proteiinina, eli siinä on sopivassa suhteessa kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Chian siemeniä voi käyttää myös sellaisenaan ilman nesteessä turvottamista, esimerkiksi smoothien joukkoon, salaattiin, taikinoihin, jogurttiin ym. Sellaisenaan käytettäessä on hyvä muistaa, että siemenet voivat turvota jopa yhdeksänkertaiseksi.

Mehiläisen siitepöly on luonnon oma monivitamiini. Makeat siitepölyrakeet sisältävät runsaasti B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B3, B6, B9), A-, C-, D- ja E-vitamiineja, 59 eri mineraalia (mm. barium, boori, kalsium, kupari, kulta, jodi, rauta, mangaani, fosfori, kalium, seleeni, pii, rikki, natrium ja sinkki). Lisäksi siitepöly sisältää mm. beetakaroteenia ja ksantofylliä, runsaasti lesitiinä, koliinia, 31 eri rasvahappoa sekä 22 aminohappoa. Noin 35% siitepölyn painosta on laadukasta proteiinia. Siitepölyä kerätään mehiläispesän suulle asetettavan suodattimen avulla. Pesään saapuvien mehiläisten jaloista siitepöly tippuu talteen pesän ulkopuolelle. Suodatin kerää 10-15% mehiläisten siitepölystä, jättäen riittävän määrän ruokaa mehiläisten omaan käyttöön. Lähtökohtaisesti siitepöly on turvallista käyttää, mutta joillekin ihmisille siitepöly voi aiheuttaa erittäin voimakkaita allergisia reaktioita jo pieninä määrinä. Tämän vuoksi käyttö kannattaa aloittaa hyvin pienillä määrillä.

torstai 11. syyskuuta 2014

Miksi teen tätä?

Minulta kysytään usein miksi noudatan tällaista tiukkaa dieettiä. Mietin sitä välillä itsekin. Lyhyt vastaus olisi tietenkin, koska en halua kuolla.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvittelisin dieetin toimivan niin hyvin, etten sitä noudattamalla voisi tähän syöpään kuolla.
Se tarkoittaa vain, että haluan tehdä omalta osaltani kaiken, minkä ajattelen edes hiukan parantavan mahdollisuuksiani selvitä hengissä ja elää yli 40-vuotiaaksi ja siitä eteenpäin vaikka 80-vuotiaaksi asti.

Jos vastaan kysymykseen pitemmin, niin kysymys on varmaan siitä, että haluan tehdä jotain odottelemisen sijaan. Syöpähoidossani ollaan nyt siinä tilanteessa, jossa lääkärit ovat sanoneet, että kaikki voitava on nyt tehty. Nyt vain odotellaan ja katsotaan, leviääkö syöpä sisäelimiin. Ja jos leviää, kuolen ennen kuin täytän 40 ja ennen kuin poikani täyttää 7. Leviämisen jälkeen en voi enää mitenkään parantua. Sytostaatteja annetaan, mutta niillä saa vain muutaman kuukauden lisää elinaikaa tai parhaimmillaan ehkä kaksi vuotta.

Haluan siis parantaa mahdollisuuksiani jäädä henkiin, enkä vain odotella mitä tapahtuu. Haluan itse vaikuttaa. En tiedä onnistunko, mutta haluan yrittää. Olen lukenut kaikki mahdolliset vaihtoehtohoidot läpi ja päätynyt tähän Hippocrates Health Instituten ohjelmaan. Se vaikutti mielestäni järkevimmältä eikä niin huuhaalta kuin muut. Hippocratesin Brian Clement on tutkinut paljon kaikenlaista ja osaa perustella väitteensä usein ihan tieteelliseltäkin pohjalta. Se on sitten taas eri asia, miten tieteellisenä esim. China Studya voidaan pitää, mutta uskon että jotain perää niissäkin on oltava.

Mitään todella tieteellistä näyttöä, minulla ei ole siitä, että tämä toimii. Näitä asioita ei tutkita, koska lääkefirmat eivät saa niistä rahaa, eikä ruoka-aineita voi muuttaa lääkkeeksi. Radical Remission -kirjan tapausten uskon olevan todellisia, koska kirja on kirjoitettu väitöstutkimuksen pohjalta. Eli näitä paranemisia tapahtuu, mutta ei todellakaan voi sanoa, että jos teet näin ja näin, niin paranet varmasti. Mitään takeita ole, vaikka noudattaisi HHI-ohjelmaa 100 %. Syöpään ei valitettavasti ole varmaa parannuskeinoa, ei lääketieteessä eikä vaihtoehtohoidoissa. Ainut varmuus on jatkuva epävarmuuden tila, jota voi koittaa hallita tekemällä jotain itse.

Tärkein voima, mitä tämän ohjelman noudattamisesta saan, on ajoittainen hallinnan tunne. En pidä epävarmuudessa elämisestä tai riskeistä muutenkaan, enkä etenkään jos kyseessä on kuolema. Haluan tehdä sen minkä voin ja mielestäni se on juuri tämä. Jos nyt palaisin syömään lihaa ja juomaan maitoa, suklaapatukoista puhumattakaan, tuntisin vain miten syöpä saisi niistä ravintoa ja alkaisi kasvaa. Sellaista mielikuvaa en tietenkään halua. Pelkkä mielikuva päässä antaa syövälle voimaa. Paljon parempi on mielikuva siitä, miten syöpä kärsii ilman sokeria, kaseiinia ja punaista lihaa ja miten tukalat oltavat sillä on tuoreen vehnänorasshotin jälkeen. Kyse on siis paljolti myös mielikuvista ja ajattelun voimasta. Myös mielellä on suuri vaikutus sairauksiin ja niiden kulkuun.

Todisteita tämän HHI-ohjelman toimivuudesta on erittäin vaikea antaa puolesta tai vastaan. Otetaan minut esimerkiksi. Minulla on 75 % mahdollisuus olla elossa 5 vuoden päästä ihan pelkästään näillä lääketieteellisillä hoidoilla, jotka olen saanut. Jos paranen tästä syövästä, syy on tietysti leikkaus, sytostaatit ja sädehoito. Olen siitä itsekin samaa mieltä. Jos kuolen, HHI-ohjelman kannattajat löytävät esimerkiksi tästä blogista paljon virheitä, joiden takia en jäänyt eloon. En noudattanut ohjelmaa oikein. Söin välillä mustikoita ja cashew-pähkinöitä, tein joskus vähemmän mehua kerralla kuin 4,5 dl jne. Kaikkien tekemisestä voi aina löytää virheitä, joiden vuoksi syöpä alkoi kasvaa. En usko, että kukaan pystyy noudattamaan HHI-ohjelmaa 100 % useiden vuosien ajan.

Ne tarinat taas, joissa joku on selvinnyt syövästä HHI-ohjelman avulla voidaan mitätöidä monella tavalla. Voidaan sanoa, että syöpä diagnosoitiin alunperin väärin, potilas olisi voinut parantua muutenkin tai koko juttu on vain valetta. Eli valitettavasti en tässäkään asiassa voi antaa teille muuta kuin epävarmuutta. Tosin yhden tosi tarinan löysin ihan tieteellisestä lehdestä. Linkkaan sen nyt tähän loppuun antamaan hieman toivoa. Tämä artikkeli on tosin läpeensä lääketieteellinen, eli ei ole mitään tietoa siitä, mitä potilas on tehnyt. Nyt tämän artikkelin jälkeen voidaan kuitenkin sanoa, että on tieteellisesti todistettu, että rintasyövässä potilaan omat immuunisolut voivat joissakin olosuhteissa tappaa syövän ilman mitään lääketieteellistä hoitoa.

 Kuolemanpelon lisäksi on myös paljon muita hyviä syitä miksi noudatan HHI-ohjelmaa. Näitä ovat parempi terveys ja jaksavuus kuin ennen, hyvä olo, migreenittömyys, energisyys, tekemisen ilo, vertaisryhmät, ilo uudesta harrastuksesta ja uuden oppimisesta sekä ajatus siitä, että jos kuolen, niin pieni poikani voi tätä blogia lukemalla myöhemmin todeta, että hänen äitinsä todella yritti kaikkensa, että olisi saanut olla hänen luonaan mahdollisimman pitkään. Poikani ei vielä edes ymmärrä, että sairastan (tai olen sairastanut) syöpää. Myöhemmin, jos minua ei enää ole, hän saa tietää, että noudatin tätä todella tiukkaa ohjelmaa etenkin hänen motivoimanaan. Sillä kuka äiti ei haluaisi pysytellä lapsensa kanssa ja seurata hänen kehitystään, ilojaan ja elämänvaiheitaan. Yksi suurimmista elämäniloista on ehkä juurikin nähdä lapsensa kasvavan ja oppivan uutta. Sitä haluan olla täällä todistamassa.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Lettuja ja kermaa - voiko tämä olla raakaa?

Kyllä voi!


Ohje on mukailtu tästä reseptistä HHI-ruokavalioon sopivaksi. 
Reseptistä tulee kolme lautasen kokoista lettua.
  • 0,75 dl vaaleita pellavansiemeniä
  • 3 rkl psylliumrouhetta
  • 1/2 tl himalajansuolaa
  • 1 keskikokoinen kesäkurpitsa kuorittuna
  • 1 tl luonnonvaniljajauhetta 
  • muutama tippa Steviaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 mitallinen Sun Warrior vaniljan makuista riisiproteiinijauhetta
  • 1/4 tl kanelia
  • n. 2 dl vettä
Jauha tehosekoittimessa pellavansiement, psyllium ja suola hienoksi jauheeksi. Lisää loput ainekset ja blendaa sileäksi. Muodosta taikinasta kuivurin tasolle kolme pyöreää 1/2 cm paksuista lettua. Kuivata kaksi tuntia. Käännä letut ja jatka kuivattelua vielä 2 -3 tuntia.


Lettujen sisälle tein cashew-kerman. Blendasin Vitamixilla liotettua cashewia, luonnonvaniljajauhetta, Steviaa ja vettä. Cashew-kerma on niin hyvää, mutta ei valitettavasti HHI-dieetin mukaista. Cashewit sisältävät myrkkyjä, eivätkä ne edes useimmiten ole raakoja. Mutta välillä täytyy herkutella. Kaiken kruunasi muutama pensasmustikka! Nekin kovasti kiellettyjä, mutta kun sain noin hyviä tuoreita pensasmustikoita, en voinut vastustaa.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Syksyn sato talteen



Kasvikuivuri on kätevä paitsi raakaruokien valmistuksessa, myös syksyn sadon kuivaamisessa talven varalle. Eilen käytiin poimimassa sieniä ja laitettiin ne samana iltana kuivuriin. Sienet kannattaa kuivata 35-40 asteessa.

Herkkutatit matkalla kuivuriin

Herkkutatit saa tasaisesti siivutettua kanamunaleikkurilla (vinkin bongasin juuri Iltasanomista ja hyvin toimi).

 
Mustat torvisienet ovat lempisieniäni ja onneksi niitäkin löytyi. Ne kannattaa halkaista ennen kuivattamista, ettei sisälle jää roskia.

Kuivatut sienet voi syödä raakana (siis ainakin jotkin lajit) joko suoraan kuivana esim. salaatin päälle murskattuna tai sitten liotettuna. Liotan kuivattuja sieniä yön yli ja marinoin ne sitten soijakastikkeessa. Soijamarinoidut sienet sopivat hyvin raakapizzan päälle. Alakuvassa pizzatäytteenä viime vuoden suppilovahveroita tamarisoijamarinoituna ja marinoitua punasipulia. Kuivattuja sieniä voi käyttää raakana myös raakakeitoissa, raakalasagnessa, raakapastassa ja raakapadoissa.


Nyt saa kaupoista hyvin luomulehtikaalia. Kuivatin sitäkin talven varalle. Isot määrät lehtikaalia meni yllättävän pieneen tilaan kuivattuna.

Kuivattua lehtikaalia