Blogin nimestä

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt blogini nimeä. Se on kahdella tapaa huono. Ensinnäkin siksi, ettei syöpää vastaan voi kunnolla taistella, ainakaan niin, että sen voisi pelkästään omilla teoillaan voittaa. Ei ole oikein sanoa, että joku hävisi taistelun syöpään vastaan, niin kuin joskus lehdissä kirjoitellaan. Vaikka taistelisi miten kovasti, syöpä silti välillä voittaa, ja toisinpäin, vaikkei taistelisi ollenkaan, saattaa hyvinkin jäädä eloon.  Toiseksi nimi on huono, koska taistelusana saattaa kuulostaa siltä kuin tekisi jotain hampaat irvessä. Taistelu kuulostaa joltain epämukavalta toiminnalta, jota tehdään pakon edessä ja josta saatetaan ottaa jopa stressiä.

Näiden syiden vuoksi olen miettinyt pitäisikö blogin nimeä vaihtaa. Ehkä pidän sen kuitenkin, koska se kuvaa ensimmäisiä ajatuksiani syöpädiagnoosin jälkeen. Halusin tehdä kaikkeni, että jäisin henkiin. Aluksi se vaati jonkinlaista taistelua. Otin hirveästi selvää kaikesta, mikä voisi vaikuttaa syövän kulkuun ja siitä paranemiseen. Luin paljon aiheeseen liittyvää materiaalia ja päädyin sitten tosiaan tähän HHI-juttuun. Sain siihen kahdelta henkilöltä suosituksen ja se tuntui muutenkin järkevältä vaihtoehdolta.

Aluksi tavallaan kaikki olikin taistelua. Ruokavalion muutos oli vaikeaa. Oli taistelua luopua kokonaan sokerista, ruisleivästä, juustosta, hedelmistä ja marjoista. Oli taistelua selvittää, mistä saisin riittävän määrän versoja ja vehnänorasta päivittäisiin mehuihini. Oli taistelua lopettaa kaikki entiset harrastukset, jotta aikaa jäisi ruoanlaittoon ja mehujen tekoon. Nyt tällä hetkellä koen kuitenkin, että mitään taistelua ei enää ole. Nyt vain nautin tästä uudesta elämäntavasta.

Taistelu syövän yhteydessä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toisille se on hoidoista selviytymistä, toisille henkistä taistelua, joillekin raha-asioiden kanssa painiskelua ja niin edelleen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa taistella ja olen miettinyt tarvitseeko taistella alkuunkaan. Tärkeintä olisi varmaan ottaa rauhallisesti, hyväksyä tosiasiat ja välttää ylimääräistä stressiä. Koska stressi on pahin vihollinen. Uskon, että se kasvattaa syöpäsoluja enemmän kuin mikään, mitä syömme.

Nyt en halua enää taistella, vaan ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja stressaamatta. Olen paljon stressivapaampi kuin ennen syöpää. Kaikki riippuu siitä, miten asioihin suhtautuu. Haluan iloita elämän pienistä ja suurista asioita sekä hyväksyä sen tosiasian, että elämä voi päättyä koska tahansa. En ole kuitenkaan luovuttanut, en vähäisimmässäkään määrin, taisteluni jatkuu, mutta nyt se on rauhallisempaa, päättäväisempää ja helpompaa kuin ennen.