HHI-arkea

HHI-elämäntavasta on tullut minulle jo ihan rutiinia, osa tavallista arkea. Aamulla ja illalla teen vihermehut ja vehnänorasmehut jo aivan samalla rutiinilla kuin hampaiden harjauksenkin. En enää ajattele niitä minään ylimääräisenä juttuna taistelussa syöpää vastaan, vaan ne ovat vain osa päivän normaalia kulkua. En tiedä osaisinko jonain aamuna vain lähteä suoraan töihin ilman mehujen tekoa. Se tuntuisi aika oudolle. Aamuisin ja iltaisin huuhtelen myös idut tai laitan uusia likomaan.

Mehustamisen jälkeen teen aamulla aina jokseenkin samanlaisen evään töihin eli tabboulehsalaattia. Välillä laitan joukkoon luomuselleriä, välillä korianteria ja välillä paljon punasipulia. Salaatin päälle laitan merilevärouhetta ja oluthiivahiutaleita. En syö mitään aamupalaa, jotta illalla alkanut pätkäpaasto olisi mahdollisimman pitkä ja elimistö saisi keskittyä immuunipuolustuksen parantamiseen. Salaatin syön töissä 11-12 aikaan. Iltapäivällä teen töissä usein vielä proteiinijuoman, johon tulee raakariisiproteiinia ja puoli pussia Green superfood infusion -jauhetta suklaanmakuisena. Kotona syön taas tabboulehsalaattia, jos olen tehnyt sitä aamulla isomman määrän tai teen jotain muuta ruokaa, kuten raakalettuja, thaikeittoa tai raakatacoja. Illalla otan myös luonnolliset vitamiinit (B12, D) sekä maitohappobakteerin, kurkumatabletin, nokkostabletin ja neljä chlorella- tai spirulinatablettia. Erilaisia yrttiteitä juon pitkin päivää. Tosin yritän aina pitää vähintään tunnin marginaalit ruokailuihin, samoin veden juomisen kanssa. Veden suodatan aina Britakannulla ennen juomista. Siitäkin on tullut täysin rutiinia, enkä mielellään juo missään suoraan hanavettä.

Kräkkereitä teen muutaman kerran viikossa, samoin seesamsiemen-hampunsiemen-maitoa. Tattaria idätän vain pari kertaa kuussa, koska teen sitä kerralla suuren määrän ja kuivatan kuivurissa, jolloin se säilyy pitkään. Pähkinöitä liotan noin kerran viikossa ja kuivaan nekin kuivurissa. Salilla ja infrapunasaunassa käyn pari kertaa viikossa ja lisäksi nettijoogaan pari kertaa viikossa. Iltaisin yritän muistaa hyppiä trampoliinilla.

Kirjoitan tätä siksi, että tämä kaikki tuntuu niin tavalliselta elämältä, ja tuntuu etten tee tarpeeksi parantuakseni. Tästä kaikesta on tullut niin rutiininomaista ja omalla tavallaan helppoa, etten tiedä riittääkö se. Mietin usein, mitä vielä voisin tehdä? Kuvittelin nimittäin alussa, että tämä kaikki tulisi olemaan hirveän rankkaa ja aikaa vievää, mutta ei se sitä ole, ainakaan enää.

Tabbouleh-salaatti ja punajuurihapankaali