Päivä jonka tulen muistamaan

Olen niin onnellinen nyt! Minulla oli aikaistettu 3-vuotiskontrollivastaanotto tänään. Jouduin/pääsin nimittäin aivojen mri-tutkimukseen, koska minulla on ollut marraskuusta alkaen toispuolista päänsärkyä joka ikinen päivä. Särkyyn on liittynyt myös niskajumia ja hartiajumia, mutta kaikesta OMT-fysioterapiasta huolimatta särky oli jokapäiväistä, aika lievää tosin. Triplanegatiivinen syöpä on siitä ilkeä rintasyövän alalaji, että se saattaa hyökätä ensimmäisenä juuri aivoihin. Yleisimmät leviämispaikat tässä syöpätyypissä ovat keuhkot ja aivot. Luustoon syöpä leviää ensimmäisenä vain noin 10 % tapauksista.

Tänään sain kuulla, että aivokuva oli täysin normaali! Voi sitä helpotuksen määrää, sitä ei voi sanoin kuvailla. Samalla otettiin myös 3-vuotiskontrollin verikokeet, jotka olivat oikein hyvät nekin, onneksi. Laitan arvot tähän alle. 

	23.2.16	9.11.15
B-leuk (valkosolut)	4,6	5,8	(3,4-8,2)
B-hb (hemoglobiini)	134	120	(117-155)
B-Trom (trombosyytit)	188	187	(150-360)
P-Alat (maksa)	10	13	(10-45)
P-AFOS (luusto ja maksa)	60	60	(50-90)

Ultra ja mammo ovat maaliskuussa, mutta niitä en stressaa nyt yhtään, kun saatiin nämä pahimmat alta pois. 

15.5 tätä vuotta minulle tulee jo kolmas vuosi täyteen terveenä syövän jälkeen. Se on hienoa se. Poikani on kasvanut tässä ajassa 1-vuotiaasta nelivuotiaaksi reippaaksi ja iloiseksi pojaksi ja on ollut todella ihanaa saada olla hänen elämässään mukana nämä tärkeät vuodet. Toivottavasti niitä tulisi vielä paljon lisää. Onkologi sanoi, että näiden vuosien myötä paranemisennusteeni on jo ainakin 80 %. Vau, mikä luku! 

Triplanegatiivisessa syövässä suurin osa uusiutumisista tapahtuu ensimmäisen kolmen (tai neljän) vuoden sisällä, joten se hyvä puoli tässä syöpätyypissä on, että pelkäämistä ei tarvitse jatkaa yhtä kauan kuin hormonipositiivisessa syövässä, jossa uusiutuminen saattaa tapahtua vasta 10 vuoden päästä. Triplanegatiivisessa syövässä se on käytännössä mahdotonta.

Miksi teen tätä?

Minulta kysytään usein miksi noudatan tällaista tiukkaa dieettiä. Mietin sitä välillä itsekin. Lyhyt vastaus olisi tietenkin, koska en halua kuolla.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvittelisin dieetin toimivan niin hyvin, etten sitä noudattamalla voisi tähän syöpään kuolla.
Se tarkoittaa vain, että haluan tehdä omalta osaltani kaiken, minkä ajattelen edes hiukan parantavan mahdollisuuksiani selvitä hengissä ja elää yli 40-vuotiaaksi ja siitä eteenpäin vaikka 80-vuotiaaksi asti.

Jos vastaan kysymykseen pitemmin, niin kysymys on varmaan siitä, että haluan tehdä jotain odottelemisen sijaan. Syöpähoidossani ollaan nyt siinä tilanteessa, jossa lääkärit ovat sanoneet, että kaikki voitava on nyt tehty. Nyt vain odotellaan ja katsotaan, leviääkö syöpä sisäelimiin. Ja jos leviää, kuolen ennen kuin täytän 40 ja ennen kuin poikani täyttää 7. Leviämisen jälkeen en voi enää mitenkään parantua. Sytostaatteja annetaan, mutta niillä saa vain muutaman kuukauden lisää elinaikaa tai parhaimmillaan ehkä kaksi vuotta.

Haluan siis parantaa mahdollisuuksiani jäädä henkiin, enkä vain odotella mitä tapahtuu. Haluan itse vaikuttaa. En tiedä onnistunko, mutta haluan yrittää. Olen lukenut kaikki mahdolliset vaihtoehtohoidot läpi ja päätynyt tähän Hippocrates Health Instituten ohjelmaan. Se vaikutti mielestäni järkevimmältä eikä niin huuhaalta kuin muut. Hippocratesin Brian Clement on tutkinut paljon kaikenlaista ja osaa perustella väitteensä usein ihan tieteelliseltäkin pohjalta. Se on sitten taas eri asia, miten tieteellisenä esim. China Studya voidaan pitää, mutta uskon että jotain perää niissäkin on oltava.

Mitään todella tieteellistä näyttöä, minulla ei ole siitä, että tämä toimii. Näitä asioita ei tutkita, koska lääkefirmat eivät saa niistä rahaa, eikä ruoka-aineita voi muuttaa lääkkeeksi. Radical Remission -kirjan tapausten uskon olevan todellisia, koska kirja on kirjoitettu väitöstutkimuksen pohjalta. Eli näitä paranemisia tapahtuu, mutta ei todellakaan voi sanoa, että jos teet näin ja näin, niin paranet varmasti. Mitään takeita ole, vaikka noudattaisi HHI-ohjelmaa 100 %. Syöpään ei valitettavasti ole varmaa parannuskeinoa, ei lääketieteessä eikä vaihtoehtohoidoissa. Ainut varmuus on jatkuva epävarmuuden tila, jota voi koittaa hallita tekemällä jotain itse.

Tärkein voima, mitä tämän ohjelman noudattamisesta saan, on ajoittainen hallinnan tunne. En pidä epävarmuudessa elämisestä tai riskeistä muutenkaan, enkä etenkään jos kyseessä on kuolema. Haluan tehdä sen minkä voin ja mielestäni se on juuri tämä. Jos nyt palaisin syömään lihaa ja juomaan maitoa, suklaapatukoista puhumattakaan, tuntisin vain miten syöpä saisi niistä ravintoa ja alkaisi kasvaa. Sellaista mielikuvaa en tietenkään halua. Pelkkä mielikuva päässä antaa syövälle voimaa. Paljon parempi on mielikuva siitä, miten syöpä kärsii ilman sokeria, kaseiinia ja punaista lihaa ja miten tukalat oltavat sillä on tuoreen vehnänorasshotin jälkeen. Kyse on siis paljolti myös mielikuvista ja ajattelun voimasta. Myös mielellä on suuri vaikutus sairauksiin ja niiden kulkuun.

Todisteita tämän HHI-ohjelman toimivuudesta on erittäin vaikea antaa puolesta tai vastaan. Otetaan minut esimerkiksi. Minulla on 75 % mahdollisuus olla elossa 5 vuoden päästä ihan pelkästään näillä lääketieteellisillä hoidoilla, jotka olen saanut. Jos paranen tästä syövästä, syy on tietysti leikkaus, sytostaatit ja sädehoito. Olen siitä itsekin samaa mieltä. Jos kuolen, HHI-ohjelman kannattajat löytävät esimerkiksi tästä blogista paljon virheitä, joiden takia en jäänyt eloon. En noudattanut ohjelmaa oikein. Söin välillä mustikoita ja cashew-pähkinöitä, tein joskus vähemmän mehua kerralla kuin 4,5 dl jne. Kaikkien tekemisestä voi aina löytää virheitä, joiden vuoksi syöpä alkoi kasvaa. En usko, että kukaan pystyy noudattamaan HHI-ohjelmaa 100 % useiden vuosien ajan.

Ne tarinat taas, joissa joku on selvinnyt syövästä HHI-ohjelman avulla voidaan mitätöidä monella tavalla. Voidaan sanoa, että syöpä diagnosoitiin alunperin väärin, potilas olisi voinut parantua muutenkin tai koko juttu on vain valetta. Eli valitettavasti en tässäkään asiassa voi antaa teille muuta kuin epävarmuutta. Tosin yhden tosi tarinan löysin ihan tieteellisestä lehdestä. Linkkaan sen nyt tähän loppuun antamaan hieman toivoa. Tämä artikkeli on tosin läpeensä lääketieteellinen, eli ei ole mitään tietoa siitä, mitä potilas on tehnyt. Nyt tämän artikkelin jälkeen voidaan kuitenkin sanoa, että on tieteellisesti todistettu, että rintasyövässä potilaan omat immuunisolut voivat joissakin olosuhteissa tappaa syövän ilman mitään lääketieteellistä hoitoa.

 Kuolemanpelon lisäksi on myös paljon muita hyviä syitä miksi noudatan HHI-ohjelmaa. Näitä ovat parempi terveys ja jaksavuus kuin ennen, hyvä olo, migreenittömyys, energisyys, tekemisen ilo, vertaisryhmät, ilo uudesta harrastuksesta ja uuden oppimisesta sekä ajatus siitä, että jos kuolen, niin pieni poikani voi tätä blogia lukemalla myöhemmin todeta, että hänen äitinsä todella yritti kaikkensa, että olisi saanut olla hänen luonaan mahdollisimman pitkään. Poikani ei vielä edes ymmärrä, että sairastan (tai olen sairastanut) syöpää. Myöhemmin, jos minua ei enää ole, hän saa tietää, että noudatin tätä todella tiukkaa ohjelmaa etenkin hänen motivoimanaan. Sillä kuka äiti ei haluaisi pysytellä lapsensa kanssa ja seurata hänen kehitystään, ilojaan ja elämänvaiheitaan. Yksi suurimmista elämäniloista on ehkä juurikin nähdä lapsensa kasvavan ja oppivan uutta. Sitä haluan olla täällä todistamassa.

Todennäköisyyksiä

Rintasyövän ennuste on yleisesti aika hyvä. Tilanne ei nuorilla sairastuneilla ole kuitenkaan ihan sama, ainakaan jos tauti on levinnyt kainalon imusolmukkeisiin. Minulla 5 vuoden elossaoloennuste on 75 %, mikäli sytostaatit ovat tehonneet. En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono. Haluan kuitenkin parantaa ennustetta ruokavaliolla, mehuilla ja muilla elämäntapavalinnoilla. Uskon että ennusteeni paranee tällä elämäntavalla samalle tasolle kuin yleinen rintasyövän 5-vuotisennuste eli lähes 90 prosenttiin. 

Haluan tehdä kaikkeni, koska minulla voi olla yli 50 vuotta voitettavana. Jos elämäni hieman hankaloituu muutamaksi vuodeksi ja joudun karsimaan tiettyjä asioita entisestä elämäntavastani, olen valmis tekemään sen koska palkinto on niin suuri - kokonainen elämä! Saisin nähdä poikani kasvavan aikuiseksi, voisin matkustella perheeni kanssa, muuttaa omakotitaloon, mökkeillä, mitä tahansa. 

Mikäli kuitenkin kuolen tähän tautiin ennen kuin täytän edes 40 vuotta, olen tyytyväinen, että tein kaiken voitavan paranemiseni eteen. Mitään muuta en olisi enää voinut tehdä, silloin kuolema oli kohtaloni, eikä se ollut mitenkään omissa käsissäni. Poikani on vielä niin pieni, ettei ymmärrä miten kovasti yritän pysyä elossa, miten kovasti haluan olla hänen kanssaan ja nähdä hänen kasvavan aikuiseksi. Blogin kautta hän tietää, että yritin. Vaikka kuolisin, hän tietää, että suurin toiveeni oli pysyä elossa ja saada olla hänen äitinsä mahdollisimman pitkään.

Päivän salaatti