maanantai 30. kesäkuuta 2014

Radical Remission: Vihannesten parantava voima

Jatkan kirjoitteluani Radical Remission -kirjasta. Edellisestä kirjaan liittyvästä postauksesta onkin jo vierähtänyt tovi, mutta siinä ruokavalioon liittyvä postaukseni jäi kesken ja tämä on nyt jatkoa sille.

Tutkimuksissa on osoitettu, että useat vihannekset torjuvat syöpää. Näitä ovat muun muassa kaali, kukkakaali, parsakaali, sipuli ja valkosipuli. Kaalikasvit auttavat hidastamaan syöpäsolujen kasvua ja voivat ehkäistä syövän leviämistä muihin elimiin. Muilla vihanneksilla on erilaisia syöpää torjuvia ominaisuuksia, joten saadakseen kaikki hyödyt kasviksista irti, tulisi syödä niitä mahdollisimman monipuolisesti ja etenkin mahdollisimman paljon eri värisiä kasviksia. Jokainen väri edustaa erilaista syöpää vastaan taistelevaa ominaisuutta. Vihanneksissa tulisi aina suosia luomua mahdollisuuksien mukaan. Ruokavaliomuutosten lisäksi vesi suositellaan vaihdettavaksi suodatettuun veteen. Itse suodatan veteni Brita -kannulla.

Itse asiassa kirjassa lukikin aika suppeasti näistä vihanneksista ja sain siitä irti oikeastaan vain tuon yllä olevan tekstin. Siksipä teenkin tähän alle oman listani vihanneksista, joiden olen eri lähteistä selvittänyt olevan erityisen hyviä taistelussa syöpää vastaan:

- kukkakaali, parsakaali, kaali, hapankaali, lehtikaali
- valkosipuli, sipuli
- kurkku (mehussa alkaloi kehoa)
- varsiselleri (tärkeää ostaa luomuna, paljon torjunta-aineita muuten)
- fenkoli
- sienet
- minttu
- persilja
- voikukka
- nokkonen
- chili
- retiisi
- pinaatti
- punajuuri (ei saa mehustaa sokeripitoisuuden vuoksi)
- kaikki versot ja idut

Seuraavia mausteita kannattaa suosia ruokien maustamisessa, koska niilläkin on todettu syöpää torjuvia ominaisuuksia: kurkuma, inkivääri, chili, cayenne, kaneli, rosmariini ja timjami.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Alfalfan ja belugalinssien idätys

Syön joka päivä ituja ja siksi minulla onkin aina astiakaapissa yksi tai kaksi itupurkkia kuivumassa. Eniten pidän alfalfan (sinimailanen) ja belugalinssien iduista. Mung-pavun ituja söin aiemmin niin paljon, etten enää pidä niiden mausta. Se onkin ihan hyvä juttu, koska mung-pavun ituja on monimutkaisempi idättää, kun aluksi pitää keittää vettä liotukseen ja muuta sellaista.

Alfalfan ja belugojen idätys on sen sijaan helppoa. Käytän idätykseen vanhoja pastakastikelasipurkkeja, kuminauhaa ja lastenvaunuihin tarkoitetusta hyttyssuojasta leikeltyjä ympyrän muotoisia paloja. Hyttyssuojia saa lähes kaikista ruokakaupoista ja ne ovat suhteellisen edullisia (noin 5 e) siihen nähden että niistä saa leikeltyä todella monta harsopalaa. Käytän samaa harsoa useita kertoja. Välillä pesen sen pesukoneessa, koska varsinkin belugalinsseistä siihen jää tummaa väriä. Minulla on myös idätykseen tarkoitettuja neliönmallisia mustapohjaisia idätysastioita, mutta mielestäni niiden käyttö on paljon hankalampaa kuin lasipurkkien. Lisäksi ne vievät enemmän tilaa.


Tattaritabbouleh, oluthiivaa sekä belugalinssin ja alfalfan ituja

Iltaisin otan kaapista lasipurkin, laitan pohjalle pari senttiä alfalfan siemeniä tai linssejä (vihreitä/beluga tai sekoitus) ja kiinnitän harson kuminauhalla purkin suulle. Sitten huuhtelen idut purkissa muutaman kerran kylmällä vedellä. Tämän jälkeen täytän purkin kylmällä vedellä ja jätän tiskipöydälle aamuun saakka. Aamulla muistan purkin heti, koska se on näkyvillä (ei kaapissa piilossa), kaadan vedet pois purkista ja nostan astiakaappiin noin 45 asteen kulmaan (joka tulee automaattisesti ritilän ansioista), jolloin vesi pääsee tehokkaasti valumaan pois. Idut huuhtelen aina aamuin illoin eli vettä vaan purkkiin, vesi kaadetaan saman tien pois ja taas kaappiin kuivumaan. Purkkeja pidän astiakaapissa suoraan altaan yläpuolella, jotta vesi tippuu suoraan sinne eikä tiskipöydälle, joka on puuta. Huuhtelut on helppo muistaa, koska samassa kaapissa on kuivumassa mehustimen kaikki osat. Mehustinta käytän sopivasti aamuin illoin, joten idutkin tulee huuhdeltua samalla.
 
Idut likoamassa

Belugalinssin idut ovat valmiita parissa päivässä, mutta alfalfan ituihin menee kauemmin. Alfalfaa kannaattaa idättää siihen asti, että idut alkavat vihertää, näin niissä on entistä enemmän ravintoaineita, ja ne ovat kuin miniversoja samalla. Kun idut ovat mielestäni sopivan pituiset, laitan purkkiin siihen kuuluvan kannen ja nostan jääkaappiin (huuhtelematta, jotta idut pysyvät kuivina). Idut tulee syötyä yleensä parin päivän sisällä, joten en osaa sanoa kauanko ne säilyvät jääkaapissa.

Valmiit idut

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Unelmien salaattibuffet

Edellisestä postauksesta tuli mieleeni kirjoittaa, millainen olisi unelmieni salaattibuffet.
Paras salaattibuffet sisältäisi noin puolet tai ainakin kolmasosan näistä vaihtoehdoista:

  • Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoituja raakoja herkkusienilohkoja
  • Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoituja paprika- ja kesäkurpitsakuutioita
  • Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoitua raakaa parsakaalia
  • Avokadonpaloja ja kapriksia öljymarinadissa
  • Raakoja kukkakaalipaloja cashew-currykastikkeessa
  • Coleslaw cashewmajoneesilla
  • Hapankaalia
  • Marinoituja sellerisiivuja
  • Marinoitua merilevää
  • Idätettyä kvinoasalaattia
  • Alfalfan ja belugalinssin ituja
  • Saksanpähkinärouhetta
  • Auringonkukan, tattarin tai parsakaalin versoja
  • Tomaatin ja kurkun paloja oliiviöljymarinadissa, jossa paljon korianteria seassa
  • Pehmeäksi marinoitua raakaa punasipulia
  • Auringonkukansiemenkastiketta (sokeriton, vain tilkka hunajaa)
  • Seesaminsiemenkastiketta (sokeriton)
  • Kräkkereitä (kuivattu alle 41 asteessa)
  • Raakahummusta (esim. kesäkurpitsasta tehtyä)
  • Raakatapenadea
  • Guacamolea
  • Ruokajuomana manteli- tai seesammaitoa
  • Jälkiruokana yrttitee/vihreä tee ja pähkinäsekoitus (raaka, suolaton)
  • (Herkkujälkiruoka voisi olla sokeriton mintturaakajäätelö, mutta se on jo liikaa toivottu)

Kaiken tulisi olla raakaa ja suolana saisi käyttää vain himalajansuolaa. Sokeria ei saisi olla lainkaan ja hunajaakin vain hitusen, jos se on tarpeen. Öljynä saisi käyttää vain kylmäpuristettua oliiviöljyä. Paljon plussaa tulisi siitä, jos edes osa raaka-aineista olisi luomua. Miltä tämmöinen salaattibuffet kuulostaisi?

Lähelle salaattibuffet-unelmaani ovat päässeet Silvoplee Helsingissä ja Turun kasviravintola. Silvopleessa oli todella hyvä ja laaja valikoima. Tykkäsin paikasta kovasti ja toivoisin Turkuun vastaavaa. Aukioloajat oivat myös hyvät. Ainakin Turussa ravintolat, joista saa raakaruokaa ovat pääsääntöisin kiinni illalla ja viikonloppuna, jolloin työssäkäyvät ehtisivät niissä käydä. Silvopleessa ongelmana oli se, ettei aina tiennyt, miten paljon hunajaa ja muuta makeutusta ruokiin oli käytetty. Ainakin jotkin kastikkeet olivat todella makeita. Lisäksi siellä oli paljon houkutuksia, joita olisi tehnyt mieli maistaa, kuten hedelmiä ja jälkiruokatyyppisiä kastikkeita. Onneksi lämminruokapuoli ei siellä juurikaan houkutellut. Salaattipöytä oli paljon paremman näköinen ja ihanan monipuolinen. Silvopleesta sain monia uusia raakaruokamakuelämyksiä. Aion käydä siellä jatkossa jokaisella Helsingin reissullani.


Lautaseni Silvopleessa

Osa Silvon raakaruokaherkuista

Turun kasviravintolan ruoat ovat todella maukkaita ja salaattipuoli on pääsääntöisesti kokonaan raaka, kun monissa muissa ravintoloissa salaatiksi käsitetään lähes kaikki syöntihetkellä kylmä ruoka, esimerkiksi kala, keitetyt pavut, herne-maissi-paprika jne. Salaatin saa ostaa myös erikseen halvemmalla kuin koko buffetin, mikä on positiivista. Kastikkeet ovat siemenpohjaista ja todella hyviä. Tarjolla on yleensä aina myös erilaisia ituja. Turun kasviravintolan salaattibuffet on kuitenkin paljon suppeampi kuin Silvopleessa ja paikka on auki vain arkisin lounasaikaan. Tämän vuoksi sinne ei käytännössä koskaan pääse. Kesälomalla aion kuitenkin taas käydä siellä herkuttelemassa.

Turussa on myös Eliksiiri, mutta sinne en ole vielä koskaan ehtinyt. Onko teillä kokemuksia Turun Eliksiiristä? Onko siellä mitään herkkuja (sokerittomalle) raakaruokailijalle? Entä tiedättekö muita hyviä raakaruokapaikkoja Turusta?

torstai 12. kesäkuuta 2014

Deli-lounasta

HHI-dieetissä saa kerran viikossa syödä jotain kuumennettua ruokaa. Tänään pidin lämminruokapäivän, koska työpaikkalounaan Deli-salaatti oli gluteenittomalle vegaanille lähes täydellinen.


Salaatin ainekset eivät toki olleet enää lämpimiä, mutta kertaalleen keitettynä ne lasketaan lämpimiksi ruoiksi. Lämpimän ruoan määritelmänä ei siis ole syömishetkinen lämpimyys, vaan se onko ruokaa jossain vaiheessa kuumennettu.

Tarjolla oli yrttimarinoitua tofua, mintulla ja wasabilla maustetua kvinoaa, marinoituja paprika- ja kesäkurpitsalohkoja, keitettyä parsakaalia, tomaattia, kurkkua ja erilaisia kastikkeita. Lisäksi olisi saanut kanamunaa ja parmesaania, mutta ne jätin vegaanina tietysti väliin. Täydellistä, että tällaista voi saada opiskelijaruokalasta ja hintakin oli ei-opiskelijalle sopiva, 6,90 (opiskelijahinta 3,90). Nam!

Olen muuten jo kokeillut kotona lähes kaikkia Raakaruokaa Intialaisittain -kurssin ruokia, ja ne ovat onnistuneet oikein hyvin. Samosaleipää ja samosan täytettä olen tehnyt jo useamman kerran ja tarjoillut vieraillekin. Niiden ohje löytyy täältä. Kannattaa kokeilla!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Intialaisia makuja

Aloin olla jo aika lailla urautunut (ja siten myös kyllästynyt) tiettyihin ruokiin. Vaikka ne olivatkin aluksi suuria herkkuja, päivä toisensa jälkeen syötynä ne eivät enää oikein maistuneet. Siksipä olikin ihanaa päästä taas raakaruokakurssille.


Tällä kertaa teemana oli Intia. Ruoka oli todella hyvää ja sain taas paljon uutta inspiraatiota ruuanlaittoon. Maistoin ensimmäistä kertaa villiriisiä ja punaisia linssejä raakana. Kurssilla tehty leipä oli maukasta ja kaipasinkin jo vaihtelua ainaisiin tattarikräkkereihin. Intian maut ja mausteet sopivat raakaruokiin oikein hyvin ja kaiken lisäksi esimerkiksi kurkuma on syövän kannalta tärkeä lisä ruokaan kuin ruokaan. Tällaisia kursseja saisi olla useamminkin!