tiistai 30. joulukuuta 2014

Raakasuklaata ja joulujuttua


 
Joulun kunniaksi tehtiin raakasuklaata helposti valmispakkauksesta. Pakkauksen täytevaihtoehtoina oli mantelirouhetta ja gojimarjoja. Niitäkin laitettiin, mutta tehtiin muitakin variaatioita:

-       pari minttutippaa ja kuivattua idätettyä tattaria
-       chilimaustetta
-       kaakaojauhoa päälle siivilöitynä
-       muita pähkinöitä rouheena sekä
-       rusinoita



Makeutuksena näissä suklaissa oli agavesiirappia, joten en olisi saanut syödä niitä, mutta tunnustan popsineeni muutaman. Muuten joulu menikin ruokasääntöjen mukaan. Lämmintä ruokaa söin vain jouluaattona. Kicheree onnistui niin hyvin, etten tehnyt sienikastiketta ollenkaan vaan söin jouluaterialla sen kanssa rosollia (ilman omenaa) cashewkermalla ja avokadosalaattia. Oli oikein herkullista. Jälkkäriksi vetelin vielä kulhollisen pekaanipähkinöitä. Ainoat, mitä jäin joulupöydästä harmittelemaan olivat lanttulaatikko ja lämminsavulohi. Muita laatikoita tai varsinkaan kinkkua ei tehnyt mieli, eikä yllätyksekseni myöskään jälkiruokajuustoja tai suklaakonvehteja. Olin aika tyytyväinen, etten sortunut mihinkään niiden useiden jouluruoka- ja kahviherkkupöytien ääressä, joissa joululomani aikana istuin ja katselin muiden syömistä.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Rosollia ja cashewkermaa

Rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille!

Kokeilin eilen tehdä semiraakaa rosollia ja raakaa rosollikastiketta. Semiraakaa siksi, etten jaksanut alkaa leikata tuoreita punajuuria (ja siivota siitä tullutta väriä joka puolelta), joten oikaisin ja ostin kaupasta valmiin punajuurikuutiosäilykkeen. Punajuuren mukaan leikkelin kurkku- ja sellerikuutioita. Sipulikin olisi varmaan toiminut ja ehkä paprika. Halusin kuitenkin oikein punajuurisen makuista rosollia, joten laitoin eniten punajuurta ja noita muita vähemmän.
Rosollinkastikkeen tein cashewpähkinöistä ja punajuuriliemestä.


Rosollin kanssa söin raakaa kukkakaalicurryä. Oli ihan hyvä yhdistelmä. Parhaiten rosolli olisi varmaan toiminut raa'an lanttumuusin kanssa, mutta lanttua ei löytynyt jääkaapista. Joskus pitää vielä testata sekin yhdistelmä, sillä silloin kun vielä söin kaikkea, parhaat joulupöydän antimet olivat mielestäni juuri rosolli ja lanttulaatikko yhdessä.

Seuraavana lämminruokapäivänä aion taas kokeilla uutta reseptiä. Nyt nappasin kokeilureseptin Hellattoman kokin blogista, jossa oli testattu Vegaanin keittokirjan reseptejä. Ajattelin tehdä ruoan ilman perunaa, laitan vaan lisää kukkakaalia tilalle ja miksei myös parsakaali saattaisi toimia.
Kopioin reseptin nyt tähän alle, niin se löytyy helposti myöhemmin. En oikein jaksa enää täytellä reseptikirjoja, niin toimikoon tämä blogi välillä sellaisena.

Aloo gobi

pieni kukkakaali
öljyä
1 rkl juustokuminaa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
4 keskikokoista perunaa
2 dl esikeitettyjä kikherneitä
1 rkl kurkumaa
2 tl garam masalaa
1 rkl curryä
2 rkl sitruunanmehua
korianterinlehtiä
tuoreita herneitä

Esikeitä kukkakaalinnuput pikaisesti 1-2 min suolalla maustetussa vedessä. Valuta nuput ja ota keitinvesi talteen. Kuumenna reipas loraus öljyä pannussa ja lisää juustokumina.
Lisää seuraavaksi pilkotut valkosipulit, chili, inkivääri ja perunat pannulle. Kaada pannulle kukkakaalin keitinvettä niin,että perunat juuri peittyvät. Lisää tarvittaessa vettä. Kun perunat ovat pehmenneet, lisää joukkoon kukkakaali, kikherneet ja loput mausteet. Sekoita hyvin ja anna hautua vielä hetken. Voit halutessasi lisätä joukkoon vielä kookoskermaa.
Koristele korianterinlehdillä ja tuoreilla herneillä ja tarjoile riisin kera.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Paastoa ja pestoa

HHI-elämäntavassa paastotaan kerran viikossa 24 tunnin ajan. Tarkoitus ei ole olla vesipaastolla, sillä versopitoisia vihermehuja saa juoda monta kertaa päivässä. Itse paastoan yleensä edellisestä iltapäivästä seuraavaan aamupäivään, jolloin paastosta tulee noin 20 tunnin pituinen. En tee ylimääräisiä vihermehuja, koska minusta on jo ihan tarpeeksi työlästä tehdä päivittäiset aamu- ja iltamehut. Paastossa on se hyvä puoli, että saa hetkeksi hengähtää välillä aika työläidenkin ruokien valmistamisesta ja paaston jälkeen myös ikävämmän makuiset ruoat maistuvat taas paremmilta, kun on nälkä.

Minipaastoja pidetään tämän lisäksi joka päivä. Aamupala korvataan vihermehulla ja ensimmäisen ateria syödään vasta 11-12 välillä. Tällöin joka päivä tulee pidettyä 14-16 tunnin paasto.
Veden ja muiden nesteiden juomisen ajoitus on myös tärkeää. Ennen syömistä pitäisi olla tunti juomatta ja samoin kaksi tuntia syömisen jälkeen. Tätä on joskus vaikea noudattaa (etenkin kesällä), jos on kova jano. Ruokailun aikana ei saa juoda. Tämän vuoksi en koskaan ota vesilasia ruokapöytään, ettei siitä tulisi vahingossa juotua.

Edellisestä leivänpäällispostauksesta jäi muuten puuttumaan yksi lempipäällysteeni, jota teen usein eli pesto.


P.S. Olen muuten saanut innokkaan apurin mehujen tekoon. Kohta 3-vuotias poikani oikein innolla aina odottaa, koska aletaan tehdä taas mehua. Hän haluaa pestä selleriä ja kurkkua, leikata kanssani sitruunaa, laittaa mehukoneen päälle ja pudotella valmiiksi leikattuja vihannespaloja, vehnänorasta ja versoja mehukoneeseen. Sitten hän innoissaan kommentoi "pestään selleriä", "siitä tulee vihreetä" ja "nyt on valmista". Mehua hän ei ole vielä uskaltanut maistaa, vaan sanoo, että "äiti juo mehun".

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jouluruokaa?

Olen miettinyt, mitä söisin jouluaattona, kun muut syövät jouluruokia. Ajattelin ensin, että sen pitäisi olla jotain jouluista, kuten raakaa lanttulaatikkoa, mutta miten hyvää se nyt voi olla, kun ei siihen saa edes sitä hunajaa laittaa? Niinpä olen päätynyt siihen, että juhlistan joulua jollain oikein hyvällä lämpimällä ruoalla. Pelkästään se, että syön lämmitettyä ruokaa, tuo jo juhlatunnelmaa. Ajattelin kuitenkin valita jotain oikein herkullista ja vähän monimutkaistakin ruokaa, jotta en sitten kadehtisi muiden lautasia. Lisäksi teen niin suuren annoksen kerralla, että muutkin pääsevät maistelemaan ruokiani.

Ravintolapäivänä kävin syömässä lautasellisen lämmintä vegaanista luomuruokaa ja ihastuin silloin kichereeseen. En ole koskaan kokeillut tehdä sitä itse, mutta löysin netistä siihen englanninkielisen reseptin. Kirjoitan sen nyt tähän blogiin ylös suomeksi, niin se pysyy joulukiireissäni aina mukana ja voin katsoa ohjeen suoraan kännykästä, kun kokkaamisen aika tulee. Kichereen kaveriksi teen kookoskerma-suppilovahverokastikkeen kuivatuista sienistä. Nyt on ruokapuolellakin siis jotain mitä odottaa jouluna! Kuvaa minulla ei luonnollisesti vielä ole, mutta otan sen sitten jouluna, jos muistan.

Kicheree

10 kuppia vettä
2 kuppia basmatiriisiä (itse laitan kvinoaa, koska riisi on HHI:ssä kielletty)
2 kuppia kokonaisia mungpapuja liottettuna (liota 6-24 tuntia, pitäisi kaksinkertaistua)
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
pala inkivääriä pieneksi hakattuna
2 rkl oliiviöljyä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterimaustetta
1 tl chilimaustetta
1 tl mustapippuria
1 rkl soijakastiketta
(2 kuppia pinaatinlehtiä)

1. Ota esiin suurin kattila, jonka omistat. Laita levy kolmoselle ja lisää oliiviöljy, kurkuma, korianteri ja pippuri ja sekoita kastikkeeksi.
2. Anna mausteiden paistua öljyssä noin minuutin ajan.
3. Lisää silputtu sipuli ja pieneksi pilkottu valkosipuli sekä inkiväärin palat ja sekoita. Paista 3-5 minuuttia.
4. Lisää 8 kuppia vettä ja liotetut mungpavut. Peitä kannella ja anna kiehua, Kun vesi alkaa kiehua, raota kantta hieman, mutta pidä se silti kiinni. Laita levy kolmoselle ja keitä 2-3 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa. (Lisää pinaatit tunnin päästä).
5. Keitä riisi eri kattilassa. Lisää chilimauste keitinveteen. Tee riisistä ylikypsää ja lisää enemmän vettä kuin tavallista.
6. Lisää riisi mungpapujen joukkoon, kun ne ovat valmiita. Lisää myös soijakastike ja sekoita. 
7. Kichereen voi tarjoilla luonnonjogurtin ja tuoreen korianterin kera.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Leivänpäällisiä

Korianteriquacamole
Teen nykyään kolmea erilaista raakakräkkeriä: rosmariinikräkkeriä, hapankaalikräkkeriä ja oliivikräkkeriä. Voin laittaa näistä ainesosalistat, jos joku haluaa. Määriä minulla ei ole, kun teen vain tuntuman mukaan ja aina on onnistunut. Se on raakaleivonnassa mukavaa, että aineksia ei tarvitse mittailla.
Oliivikräkkeri ei leivänpäällisiä kaipaa, se on ihan hyvää sinällään, mutta rosmariini- ja hapankaalikräkkeri vaativat usein jotain päällistä. Välillä teen päälliseksi korianteriquacamolea. Siihen tulee avokado, jonka muussaan haarukalla lautaselle, puolikas valkosipulin kynsi puristettuna, sitruunamehua sekä tuoretta korianteria pilkottuna. Jos kaipaan tulista päällistä, laitan leivän päälle jalapeno- tai chilisiivuja.

Jalapenoa ja oliivia

Viime viikolla kokeilin vähän uusiakin levitteitä, ja tuli oikein hyviä. Alakuvassa toisen leivän päällä on "feikkitonnikalaa" auringonkukansiemenistä. Kirjoitan feikkitonnikalaohjeen tähän alle. Toisen leivän päällä on itsetehtyä tapenadea. Laitoin siihen ihan vaan liiloja oliiveja ja oliiviöljyä.

Feikkitonnikala

3 dl liotettuja auringinkukansiemeniä
0,5 dl vettä
1/4 dl sitruunamehua
soijakastiketta

Sekoita nämä ainekset tehosekoittimessa tahnaksi. Lisää sitten joukkoon 1 dl pieneksi paloiteltua selleriä ja 0,5 dl pieneksi paloiteltua sipulia.

perjantai 28. marraskuuta 2014

HHI-arkea

HHI-elämäntavasta on tullut minulle jo ihan rutiinia, osa tavallista arkea. Aamulla ja illalla teen vihermehut ja vehnänorasmehut jo aivan samalla rutiinilla kuin hampaiden harjauksenkin. En enää ajattele niitä minään ylimääräisenä juttuna taistelussa syöpää vastaan, vaan ne ovat vain osa päivän normaalia kulkua. En tiedä osaisinko jonain aamuna vain lähteä suoraan töihin ilman mehujen tekoa. Se tuntuisi aika oudolle. Aamuisin ja iltaisin huuhtelen myös idut tai laitan uusia likomaan.

Mehustamisen jälkeen teen aamulla aina jokseenkin samanlaisen evään töihin eli tabboulehsalaattia. Välillä laitan joukkoon luomuselleriä, välillä korianteria ja välillä paljon punasipulia. Salaatin päälle laitan merilevärouhetta ja oluthiivahiutaleita. En syö mitään aamupalaa, jotta illalla alkanut pätkäpaasto olisi mahdollisimman pitkä ja elimistö saisi keskittyä immuunipuolustuksen parantamiseen. Salaatin syön töissä 11-12 aikaan. Iltapäivällä teen töissä usein vielä proteiinijuoman, johon tulee raakariisiproteiinia ja puoli pussia Green superfood infusion -jauhetta suklaanmakuisena. Kotona syön taas tabboulehsalaattia, jos olen tehnyt sitä aamulla isomman määrän tai teen jotain muuta ruokaa, kuten raakalettuja, thaikeittoa tai raakatacoja. Illalla otan myös luonnolliset vitamiinit (B12, D) sekä maitohappobakteerin, kurkumatabletin, nokkostabletin ja neljä chlorella- tai spirulinatablettia. Erilaisia yrttiteitä juon pitkin päivää. Tosin yritän aina pitää vähintään tunnin marginaalit ruokailuihin, samoin veden juomisen kanssa. Veden suodatan aina Britakannulla ennen juomista. Siitäkin on tullut täysin rutiinia, enkä mielellään juo missään suoraan hanavettä.

Kräkkereitä teen muutaman kerran viikossa, samoin seesamsiemen-hampunsiemen-maitoa. Tattaria idätän vain pari kertaa kuussa, koska teen sitä kerralla suuren määrän ja kuivatan kuivurissa, jolloin se säilyy pitkään. Pähkinöitä liotan noin kerran viikossa ja kuivaan nekin kuivurissa. Salilla ja infrapunasaunassa käyn pari kertaa viikossa ja lisäksi nettijoogaan pari kertaa viikossa. Iltaisin yritän muistaa hyppiä trampoliinilla.

Kirjoitan tätä siksi, että tämä kaikki tuntuu niin tavalliselta elämältä, ja tuntuu etten tee tarpeeksi parantuakseni. Tästä kaikesta on tullut niin rutiininomaista ja omalla tavallaan helppoa, etten tiedä riittääkö se. Mietin usein, mitä vielä voisin tehdä? Kuvittelin nimittäin alussa, että tämä kaikki tulisi olemaan hirveän rankkaa ja aikaa vievää, mutta ei se sitä ole, ainakaan enää.

Tabbouleh-salaatti ja punajuurihapankaali

lauantai 22. marraskuuta 2014

Sushi




Tämän viikon lämminruokapäivänä tein sushia. Riisin tilalla käytin keitettyä suomalaista puuroutuvaa luomukvinoaa. Noista noriarkeista en oikein saanut selvää olivatko ne raakoja vai paahdettuja, mutta ei sillä niin väliäkään, koska käytin tähän ateriaan kuitenkin keitettyä kvinoaa.

Täytteeksi laitoin porkkanaa ja kurkkua. Olisin laittanut myös avokadoa, mutta sitä ei ollut. Myös wasabi oli lopussa. Lopputulos oli kuitenkin näistä puutteista huolimatta todella hyvän makuinen. Johtuu tosin varmaan siitäkin, että pelkästään keitetty kvinoa on mielestäni tosi hyvää, koska syön niin harvoin mitään lämmitettyä ja paljoa hiilihydraattia sisältävää ruokaa.

Tein susheja nyt ensimmäistä kertaa itse ja olin yllättynyt miten helppo ne oli rullata ja leikata. Norilevä maistui hyvältä ja kun sushia kasteli tamarisoijassa ja dippasi raastettuun inkivääriin, se oli oikein hyvä kokonaisuus, vaikka wasabi puuttuikin.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Salaatinkastike

Pyrin yleensä syömään salaatit ilman kastiketta. Otan melkein joka päivä töihin tabboulehsalaattia, johon tulee makua yrteistä, sitruunasta, valkosipulista ja avokadosta. Tähän salaattiin en oikeastaan kaipaa kastiketta. Välillä kuitenkin kyllästyn tabbouleh-salaattiin ja teen sen sijaan jotain itusalaattia, johon tulee esimerkiksi belugalinssin ituja, tammenlehväsalaattia, rucolaa, kurkkua, paprikaa ja punasipulia. Tällainen salaatti kaipaakin jo enemmän kastiketta, muuten se ei maistu oikein miltään.

Evässalaatti töissä

Elävän ravinnon kastikkeita ovat erilaiset auringonkukansiemenkastikkeet. Tällaisia kastikkeita teen ehkä noin kerran viikossa. Huonona puolena niissä on, että ne säilyvät vain noin vuorokauden jääkaapissa ja jo seuraavana päivänä niiden väri on tummunut. Kastiketta ei voi siis oikein tehdä suurempaa määrää kerralla ja käyttää peräkkäisinä päivinä. Lisäksi kastikkeisiin käytetään liotettuja auringonkukansiemeniä ja ne pitäisi muistaa aina laittaa etukäteen likomaan. Auringonkukansiemenkastikkeisiin voi laittaa makua antamaan esimerkiksi tamarisoijaa tai tehdä vihreän siemenkastikkeen, johon tulee liotettuja auringonkukansiemeniä, sitruunamehua, tilliä, valkosipulia, sipulia, (hunajaa) ja himalajansuolaa.

Vihreä siemenkastike

2dl liotettuja auringonkukansiemeniä
0,5 dl sitruunanmehua
2 dl vettä
pala sipulia
2 tl kuivattua tilliä
valkosipulin kynsi
0,5 tl oreganoa
0,5 tl himalajansuolaa

Sekoita kaikki tehosekoittimella. Säilyy jääkaapissa 2-3 päivää.

Kastikkeena vihreä siemenkastike

Kaipaisin siis jotain helpompaa salaatinkastiketta, jota voisi vain ottaa suoraan jääkaapista eikä tarvitsisi aina erikseen valmistaa salaatin lisäksi sitäkin. Kaupoista en ole löytänyt yhtäkään sokeritonta ja samalla vegaanista salaatinkastiketta. Kertokaa minulle, jos löydätte. Sen ei tarvitse olla edes raakaa, koska käyttäisin sitä vain pienen määrän pari kertaa viikossa.

Olen päätynyt siihen, että teen itse oman salaatinkastikkeeni, joka säilyy jääkaapissa siemenkastikkeita kauemmin. Se ei ole täysin raakaa, sillä se sisältää sinappia. Löysin kuitenkin nettikaupasta parempaa luomusinappia, jossa ei ole glukoosi-fruktoosisiirappia tai sokeria. Kastikkeen öljynä käytän kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä. Lisäksi siihen tulee vain omenaviinietikkaa, himalajansuolaa ja pippuria. Kun nämä sekoittaa Personal blenderillä yhteen, siitä tulee paksu ja hyvä kastike. 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Kurkuma

Kurkuma on tärkeä osa syövänvastaista ruokavaliota. Tutkimuksissa on havaittu, että kurkuma saattaa laukaista syöpäsoluissa apoptoosin eli solukuoleman, joka on syöpäsoluissa usein estynyt. Etenkin rintasyöpää ja melanoomaa vastaan kurkumalla on saatu kokeissa positiivisia tuloksia. Lisäksi paksusuolen syöpä on harvinainen niissä maissa, joissa kurkumaa käytetään paljon. Näin kerran myös jonkun Intiasta kertovan dokumentin, jossa joku paikallinen kertoi, että he syöttävät kurkumaa myös lehmilleen, jotta ne pysyvät terveinä.
Itse käytän kurkumaa nykyään useita kertoja päivässä: aamuin illoin vihermehussa ja päivän aikana kurkumamaustetta ruoan kanssa. Meidän lähikaupoissa (Prisma ja Citymarket) on usein tarjolla tuoretta luomukurkumaa. Olen tyytyväinen, että sitä löytää nykyään näin helposti.


Tuore kurkuma säilyy aika hyvin jääkaapissa, samaan tapaan kuin tuore inkiväärikin. Minulla on jääkaapissa pieni muovikori, jossa säilytän kurkumanjuurta, inkiväärinjuurta ja sitruunanpuolikkaita. Otan korin esille aina kun mehustan. Ensin laitan mehustimeen sitruunan lohkot ja selleriä. Tämän jälkeen lisään palan kurkumaa, palan inkivääriä ja heti perään paljon kurkkua. Lopuksi lisään ja auringonkukanversot. Järjestys on tärkeä juuri kurkuman takia, sillä se värjää kaiken. Jos laitan kurkuman mehuun vasta viimeisenä, mehustimen pesu on hankalaa ja kädet ovat loppupäivän oranssit. Kun heti kurkuman jälkeen mehustimeen laittaa kurkkua, se puhdistaa värjäytymiä hyvin. Onneksi mehustimeni (Solostar 3) on musta. Jos se olisi ollut valkoinen, se olisi tätä nykyä varmaan oranssi.


Jotta kurkumaa tulisi päivän aikana varmasti tarpeeksi, ostin iHerbistä lisäksi vielä kurkumatabletteja, joita otan yhden päivässä. Jauhettua kurkumaa käytän muun muassa tattaritabboulehiin ja kookoskeittoon. Jauhettua kurkumaa tulee säilyttää tiiviissä ja läpinäkymättömässä lasipurkissa eli valolta suojattuna, ettei se menetä ominaisuuksiaan. Joidenkin tutkimusten mukaan mustapippurin käyttäminen yhtä aikaa kurkuman kanssa lisäisi sen tehoa moninkertaiseksi, mutta en tiedä miten luotettavia nämä tutkimukset ovat.  Myös öljyn sanotaan tehostavan kurkuman vaikutuksia. Joskus sekoitankin oliiviöljyyn kurkumaa ja mustapippuria ja dippailen tähän kastikkeeseen raakaa parsakaalia.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Liikunta

Liikunta on erittäin tärkeä osa terveiden elämäntapojen ylläpitoa. Huomaan, että olen tässä blogissa keskittynyt enimmäkseen ruokaan, vaikka muut osa-alueet ovatkin yhtä tärkeitä. Liikuntaa kannattaa harrastaa usein ja monipuolisesti.

Immuunipuolustukselle parasta liikuntaa on kaikenlainen hyppely. Tätä voi harjoittaa esimerkiksi tanssimalla tai juoksemalla. Paras ja helpoin tapa on hankkia kotiin oma trampoliini ja hyppiä sillä joka päivä. Hankin oman trampoliinini jo sytostaattien aikana, vaikka silloin ei tehnyt mieli juuri hyppiä, kun oli muutenkin niin huono olo. Nyt hypin trampoliinilla joka päivä. Aina kun katson televisiota, hypin samalla trampoliinilla. Istun niin paljon töissä, että kotona pyrin välttämään istumista. Trampoliinin olen sijoittanut olohuoneeseen television lähelle. Minulle oli erittäin tärkeää, että trampoliini on hiljainen, joustava ja suhteellisen hyvän näköinen (koska se on niin keskeisellä paikalla). Sellaiset lasten trampoliinit ovat aika kauheita ja niillä hyppimiseen menettää motivaation aika äkkiä. Pahinta niissä on, että ne eivät jousta tarpeeksi, joten tuntuu melkein samalta kuin hyppisi lattialla. Päätin siis sijoittaa kunnon trampoliiniin heti kerralla ja ostin Belliconin. Se on todella hyvä, ja niin joustava, että siinä on ilo hyppiä. Yleensä kun alan katsella televisiota, hypin ensin niin kauan ilmaan kuin jaksan ja kun alan väsyä vain joustan polvista, niin etten nouse ollenkaan ilmaan. Pelkästään tällainenkin hyppiminen auttaa immuunipuolustusta suuresti.




Seuraava teksti on kopioitu Belliconin sivuilta: "When it comes to aiding the immune system, the bellicon shines. It provides an exceptional aerobic workout, which is one of the most important components of immune support, that's even better for you than running (while being a lot more fun than running!) Bouncing on the bellicon effectively raises your metabolism and increases your cardiovascular and lymphatic circulation. This increased circulatory motion allows lymphocytes and antibodies (your body's defenders) to move faster, making them more efficient at getting rid of impurities and invaders. Stress can also compromise your immune system, and bouncing on a bellicon is a natural stress-reducer. The gentle up and down motion loosens tight muscles and lubricates joints, massaging away your day and helping you to get a better night's sleep. A bellicon workout also increases the flow of oxygen throughout your body while releasing endorphins, your body's natural "feel-good" drug, both of which help to produce a feeling of calm and well-being."

Liikkuminen kannattaa valita istumisen sijaan aina kun se on mahdollista. Esimerkiksi työmatkat kannattaa kävellä tai pyöräillä autossa istumisen sijaan. Oma työmatkani on vain kaksi kilometriä, mutta tulee siitäkin päivittäin hieman liikuntaa, kun pyöräilen töihin ja takaisin. Töissä pyrin vähentämään istumisen määrää. Käyn hakemassa vettä tai tulostamiani papereita ja joskus luen tekstejä seisaallaan. Parasta olisi nousta tuolista puolen tunnin välein. Toivoisin että minulla olisi normaalin pöydän lisäksi semmoinen korkea seisomapöytä, joita joissain toimistoissa näkee. En ole kysynyt olisiko se mahdollista.

Heti sytostaattijakson jälkeen ostin kortin Elixiaan. Olin aina inhonnut kuntoilua ja vannonut, että minua ei ikinä kuntosalilla näe, mutta nyt pidän kuntoilusta. En tosin vieläkään pidä kuntosalipuolesta ja painojen nostelusta, vaan Elixian ohjatusta liikunnasta ja infrapunasaunasta. Itse asiassa syy, miksi aloin käydä Elixiassa oli juuri infrapunasauna. HHI-ohjelmaan kuuluu säännöllinen infrapunasaunominen (mitä useammin sen parempi), enkä löytänyt mistään halvempaa paikkaa infrapunasaunaan. Käyn nykyään ohjatussa jumpassa 1-3 kertaa viikossa ja infrapunasaunassa vähintään kerran viikossa. On harmillista, etten useinkaan voi yhdistää infrapunasaunaa ja jumppaa, koska lastenhoitopalvelussa voi pitää lasta vain 1,5 tuntia. Jooga kestää 55 min. Jos se alkaa esimerkiksi klo 18.00, lapsi pitää viedä lapsiparkkiin 17.45, vaihtaa omat vaatteet ja mennä jumppasaliin. Jooga päättyy 18.55 ja lapsi täytyy hakea pois 19.15. Tällöin saunomiseen, suihkuun ja pukemiseen jää noin 15 minuuttia aikaa, mikä on infrapunasaunan kanssa yhtä tyhjän kanssa, koska siellä pitäisi olla vähintään puoli tuntia. Elixiassa olen käynyt seuraavissa jumpissa: Asthanga jooga, hathajooga, ballet, pilates, yoga fire and soul sekä core ball. Eniten pidän joogista ja parasta on joogan ja infrapunasaunan yhdistelmä silloin harvoin, kun se on mahdollista.

torstai 30. lokakuuta 2014

Pestopastaa



Tämä on helppo ja nopea arkiruoka töiden jälkeen. Tarvitaan vain kesäkurpitsa, ruukullinen basilikaa, pinjansiemeniä, oliiviöljyä ja valkosipulia. Jäljelle jäänyttä pestoa voi käyttää kräkkereiden päällä levitteenä iltapalalla.

Teen pastan vasta aivan viime hetkellä, ettei se ehdi vetistyä. Jotkut itkettävät kesäkurpitsapastaa suolalla, mutta en ole ikinä onnistunut siinä. Tuloksena on ollut vain vetinen ja yhteenliimautunut kesäkurpitsapaakku. Kun kesäkurpitsasuikaleet leikkaa kuorimaveitsellä suoraan lautaselle, ne pysyvät kuivina ja irtonaisina.

Kastikkeen teen yleensä Personal Blenderissä, koska Vitamixiin täytyisi laittaa todella paljon aineksia, että se pyörisi (terä on aika korkealla). Ensin blendaan kuivat pinjansiemenet rouheeksi ja lisään vasta sitten basilikanlehdet, suolan ja valkosipulisiivut. Lopuksi lisään vielä runsaasti öljyä. Pinjansiementen tilalla voi käyttää myös auringonkukansiemeniä tai manteleita. Annoksen päällä on kuorittuja hampunsiemeniä parmesaanina. Pahoittelen kuvan laatua. Iltaisin on jo niin pimeää, ettei puhelimella saa enää kunnon kuvia.

torstai 23. lokakuuta 2014

FAQ

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Minulta ei ole kysytty näitä kovin useasti, mutta ainakin kerran on kysytty jokaisesta kohdasta. Ja usein raakaruokailijoilta/vegaaneilta kysytään näitä samoja asioita, niin päätin nyt koota niistä yhteenvedon ja koittaa parhaan kykyni mukaan vastata kaikkiin.

1. Mistä saat proteiinia? Saan proteiinia idätetyistä linssin ja mungpavun iduista, siemenistä, pähkinöistä, sienistä ja raakariisiproteiinijauheesta.

2. Mistä saat kalsiumia? Kalsiumia saan liotetuista seesaminsiemenistä, raakatahinista, lehtikaalista, parsakaalista ja manteleista

3. Mistä saat rautaa, kun et syö lihaa? Syön joka päivä nokkostabletin, lisäksi saan rautaa vihreistä lehtivihanneksista, pavuista ja pähkinöistä. Hemoglobiinini on hyvä.

4. Mistä saat seleeniä, kun syöt enimmäkseen luomua? Syön kaksi parapähkinää joka päivä, joista saan päivittäisen seleeniannokseni

5. Mistä saat jodia, kun et käytä jodioitua suolaa? Saan jodia merilevästä (Huom. Spirulinassa ja Chrolellassa ei ole jodia, koska ne ovat makean veden leviä).

6. Mistä saat b12-vitamiinia ja d-vitamiinia? Purkista.

7. Mistä aivot saavat ravintoa, jos et syö sokeria? Elimistö valmistaa sokeria kaikesta hiilarista mitä syön (esim. tattari, kasvikset) sen määrän mitä se tarvitsee. Siihen ei tarvita fruktoosia tai valkoista sokeria.

8. Miten hampaiden käy, kun et käytä fluoria vaan fluorittomia tahnoja? En osaa sanoa. Viime hammaslääkärikäynnillä hampaani olivat hyvässä kunnossa. Johtuu ehkä siitä etten syö sokeria.

9. Miten pystyt olemaan ilman kahvia/suklaata/ruisleipäää/juustoa jne? Nykyään helposti, toki se vaatii totutteluajan. En usko, kun ihmiset sanovat etteivät voisi elää ilman kahvia, juustoa tai ruisleipää. Aivan varmasti voisivat.

10. Mitä jos syöpä leviää silti? En voi sille mitään, niin voi käydä. Tiedän kuitenkin tehneeni kaiken, minkä tämänhetkisellä tietämykselläni pystyin.

Tuleeko mieleen muita kysymyksiä?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Nettiostoksia

Aloin yhtenä päivänä miettimään, miten vähän ruokaa ostan itselleni enää kaupasta. Suurin osa tulee nettitilauksina postin kautta. Kaupasta ostan vain vihanneksia ja välillä pähkinöitä. Kaiken muun tilaan netistä. Tätä ruokavaliota olisikin ollut melko hankalaa toteuttaa vielä esimerkiksi 10-20 vuotta sitten. Ensinnäkään superfoodeja ja luomutuotteita ei ollut näin runsaasti saatavilla ja toisekseen tällaisia nettikauppoja ei juurikaan ollut. Tietoakaan ei olisi ollut tarjolla niin paljon kuin nykyisin.

Fitnessfirstiltä tilaan 5 kg luomutattarisäkkejä, kaikenlaisia siemeniä (chia, auringonkukka, pellava, seesam, kurpitsa jne), steviaa, merilevää, minttuöljyä, raakakaakaota, linssejä, mungpapuja, tamarisoijaa, vaniljajauhetta, mausteita, psylliumia, vehnänorasjauhetta, kookosöljyä, yrttiteetä ja oluthiivaa. Mikäli tilaa kerralla enemmän, saa postimaksutkin ilmaiseksi.

Fitnessfirst-tilaus

iHerbiltä tilaan ne tuotteet, jotka maksavat Suomessa huomattavasti enemmän. Yksi tällainen tuote on Sunwarrior -riisiproteiinijauhe. Se maksaa Ruohonjuuressa 72 €, Fitnessfirstillä 50 € ja iHerbillä 43 $ eli 33 €. Postimaksut sekä Iherbiltä että Fitnessfirstiltä ovat 4,90, joten riisiproteiinin olen aina tilannut iHerbiltä. Ongelma on tosin tullimaksu, joka saattaa tulla kun maksu ylittää 22 €. Olen tilannut SunWarrioria muistaakseni neljä kertaa iHerbiltä ja kerran olen jäänyt tullissa kiinni. Tullimaksujen hoitaminen onnistui kätevästi netissä, eikä summa ollut kovin suuri. Kova työ siinä silti oli, kun piti kirjata tarkkaan, mitä oli ostanut ym. Eli jos joka kerta joutuisi varmasti maksamaan nuo tullimaksut, tilaisi ehkä mieluummin Fitnessfirstiltä. On kuitenkin aika tuurista kiinni, tuleeko tulleja vai ei. iHerbillä on myös todella hyvä asiakaspalvelu. Kerran riisiproteiinijauhe oli pakattu pelkkään pahvilaatikkoon ja laatikko oli hajonnut postissa. Riisiproteiinia oli kaatunut laatikon ulkopuolelle ehkä neljäsosa. Kun kerroin asiasta iHerbille ja laitoin liitteeksi myös kuvan lähetyksestä, sain heti koko tilausmaksun takaisin tililleni ja sain myös pitää tuotteen. Eli sain tavallaan ilmaiseksi 3/4 proteiinijauhetta, kun siirsin ne toiseen astiaan. iHerbistä tilaan myös tuotteita, joita ei oikein löydy muualta. Näitä ovat muun muassa tietynmerkkiset luonnolliset d- ja b12-vitamiinit sekä curcumin-, nokkos- ja chlorella-kapselit. Nämä saan onneksi tilattua pienemmissä erissä, niin että hinnaksi tulee alle 22 €, jolloin tullimaksuja ei joudu maksamaan. iHerbillä on myös halpa Trials-osio, josta ostan aina jotain kivaa lisäksi.

Aktivoin nyt myös oman koodini iHerbiin. Koodilla HTF016 saat ensimmäisestä iHerb-tilauksestasi 5-10 $ alennusta. Alennusta tulee 10 $, jos tilaat yli 40 $ ja 5 $, jos tilaat alle 40 $. Ensimmäisen tilauksen yhteydessä saat myös oman koodisi, jota voit vastaavasti jakaa muille ja hyötyä siitä itse. Tämä ei siis ole blogiyhteistyötä, vaan kaikki jotka tilaavat iHerbiltä saavat vastaavan koodin. Itse sain sen jo joskus vuosi sitten, mutta en ole jaksanut aktivoida tai jakaa sitä aiemmin.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Lempiruokaa



Suurin herkkuruokani on vain puoliksi raaka, joten sitä syödessä menee harmillisesti viikon ainoa lämminruokapäivä, mutta on se sen arvoista.

Kyseessä on raakaruokailijalle sopivaksi tuunattu avokadopasta ja gluteeniton spagetti. Tämä on niin hyvää, että teen sitä aina suuren kulhollisen ja kaikki menee silti kerralla.

Pastan ostan Lidlistä, sillä se on siellä kohtuuhintaista. Lidlin gluteeniton pasta sisältää maissijauhoa ja kikhernejauhoa ja on kauniin keltaista. Mielestäni se on jopa paremman makuista kuin kalpea tavallinen pasta (joskaan en enää muista miltä se maistuu). Tiedän, että monet valmistavat pastaa esimerkiksi kesäkurpitsasta, jolloin sen voi syödä myös raakana, mutta oikea pasta on yksi niistä asioista, joista en halua luopua.


On täysin eri asia syödä avokadopastaa kesäkurpitsasuikaleilla tai gluteenittoman pasta kera. Pastakastike on kuitenkin täysin raaka ja se lisätään kylmänä hiukan jäähtyneen pastan joukkoon, joten sallin itselleni kerran viikossa gluteenittoman pastan siihen kaveriksi. Reseptiin kirjaan vain ainekset, koska määrillä ei ole juurikaan väliä, aineksia kannattaa laittaa oman maun mukaan.

Raaka avokadopastakastike

Oliiviöljyä
Sitruunanmehua
Puristettu valkosipulin kynsi
Chiliä pieninä paloina
Himalajansuolaa, pippuria
Avokadoa paloina
Basilikan lehtiä pilkottuna (voi jättää pois)
Keltaista paprikaa pieninä paloina (voi jättää pois)

Päälle kuorittuja hampunsiemeniä parmesaaniksi

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Yrttiteetä

Hippocrates-ohjelmassa kahvi sekä musta ja vihreä tee ovat kiellettyjä, mutta yrttiteet sallittuja. Vasta tämän elämäntavan aloitettuani olen tutustunut yrttiteevalmisteiden laajaan valikoimaan. Yllätyksekseni olen huomannut, että ne ovat paremman makuisia kuin maustetut mustat tai vihreät teet, joita ennen join.




Lempimakuni on Chai-tee. Toiseksi parhaita yrttiteelaatuja ovat mielestäni minttu ja sitruuna-inkivääri. Olen juonut myös nokkos- ja voikukkateetä, joita kehutaan terveellisiksi, vaikka niiden maku ei niin kovin kummoinen olekaan. Lakritsinjuuritee on aika jännän makuinen, siihen täytyy totutella, samoin pakurikääpätee. Nyt kun olen juonut pakuriteetä jo pidemmän aikaa, alan pitää mausta ihan pelkiltäänkin.

Jos minulla on alkavan flunssan oireita, laitan teekannun siiviläosaan inkivääriviipaleita, joita leikkaan tuoreesta inkivääristä. Näin saa voimakkaan makuista inkivääriteetä, joka helpottaa flunssan oireita.

Teet ostan aina luomuna, ja niitä löytyykin hyvin myös ihan tavallisista marketeista.
Vihreän teen on usein sanottu ehkäisevän rintasyöpää, joten juon kyllä välillä sitäkin, mutta en pidä siitä läheskään yhtä paljon kuin yrttiteistä. Onneksi sitä ei HHI-ohjelmassakaan suositella.

maanantai 6. lokakuuta 2014

HHI-elämäntavan plussat ja miinukset

Plussat

+ uusi harrastus (ruoanlaitto, uudet reseptit, jooga, kuntosali jne.)
+ parempi terveys ja energisempi olo
+ ei enää jokaviikkoista migreeniä
+ olkapään 10 vuotta kestänyt tulehdus on poissa
+ kontrollin tunne; tunne siitä, että pystyy vaikuttamaan omaan terveyteensä
+ voimaantumisen tunne
+ tunne siitä, että tekee kaiken mitä voi
+ uusiin ihmisiin ja verkostoihin tutustuminen: facebook-ryhmät ja fb-kaverit
+ astangajooga ja sen perään infrapunasauna (aivan ihana yhdistelmä)
+ hampaiden parempi kunto (ei sokeria)
+ rauhallisempi olotila, kun ei ota stressiä kaikesta turhasta
+ parempi ihon, kynsien ja hiusten kunto
+ paino pysyy hyvänä, miettimättä paljonko rasvaa ja pähkinöitä syö
+ kun syö jotain hyvää, sitä todella osaa arvostaa
+ myös kylläisyyden tunnetta osaa arvostaa, sillä se on välillä hankala saavuttaa
+ tärkeimpänä tietysti toivo parantumisesta


Miinukset

- ruoanlaitto vie paljon aikaa
- mehukoneen pesu aamuin illoin on työlästä
- luomuruokaan, lisäravinteisiin, ruoanlaittovälineisiin ja versoihin menee paljon rahaa
- välillä ei keksi mitä voisi syödä; vaihtoehtoja on liian vähän
- ruoka ei aina maistu niin hyvälle ja siihen myös kyllästyy
- välillä tekee mieli lämmintä ruokaa tai hedelmää
- ajoittain vaivaa nälkä ja hiilarivaje
- ei voi lähteä paria päivää pidemmille matkoille
- ei voi syödä mitään juhlissa tai ravintolassa, eikä saa juoda yhtään alkoholia
- erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa on vaikeaa katsoa, kun muut syövät herkkuja ja on itse nälissään
- on vaikeaa vierailla jonkun luona ilman omia eväitä
- meditointiin on vaikea löytää aikaa ja motivaatiota
- monet ihmettelevät tällaista ruokavaliota
- kaikki täytyy tehdä alusta asti itse (maito, murot, leipä), eikä mitään voi ostaa valmiina
- aina täytyy miettiä etukäteen, mitä söisi seuraavana päivänä, että ehtii liottaa tarvittavat ainekset jne.
- töihin täytyy aina jaksaa tehdä eväät eikä voi mennä työpaikkaruokalaan muiden kanssa
- koko perhe ei voi syödä samaa ruokaa
- pähkinöiden kanssa on oltava erityisen varovainen, koska pojalla on pähkinäallergia
- keittiössä on kaikennäköistä konetta (mehukone, vitamix, kuivuri, pikkublenderi, sähköraastin) ja purnukkaa (idätys jne.), jotka vievät tilaa, eivätkä näytä niin hyvältä. Kaiken lisäksi olohuoneessa on trampoliini.
- ei voi enää palkita itseään ruoalla tai herkuilla (sokerittomassa ja hedelmättömässä ruokavaliossa herkkuja ei oikein ole)
- koskaan ei voi höllätä; vaikkei söisi mitään koko päivänä, mehut on silti tehtävä aamuin illoin

Eiliseltä metsäreissulta

torstai 2. lokakuuta 2014

Raaka tacosalaatti




Olen ollut aina aika huono syömään salaattia, siis niitä salaatinlehtiä. Kurkku-tomaatti-salaatin joukossa ne toki menevät, mutta ei niitä sillä tavalla tule paljon syötyä, etenkin kun HHI-dieetissä tomaatin syöminen on sallittua vain pelkiltään. Itse asiassa en oikein ymmärrä tuota sääntöä ja rikonkin sitä aina välillä, kuten tämänkin postauksen reseptissä tulen tekemään. Eli vaikka yritän noudattaa HHI-dieettiä, niin kaikki reseptini eivät aivan tiukimman kaavan mukaan ole sen mukaisia.

Tällä viikolla meillä oli kotona iso rasia rucola-salaattia ja ruukullinen tammenlehväsalaattia, ja pohdin miten saisin ne syötyä. Rucola oli entisessä elämässäni tosi hyvää esimerkiksi pizzan päällä, mutta pelkiltään ja isoina annoksina se on aika kitkerää. Nämä salaattiainekset mielessäni aloin selata Pinterestiä ja löysin tämän ihanan tacosalaatin. Teen ainakin kerran viikossa raakatacokääröjä, mutta tacosalaatti ei ollut tullut mieleeni.

Saksanpähkinäjauhelihan teen yleensä ilman aurinkokuivattua tomaattia, mutta nyt laitoin sitä joukkoon. Jauhelihaa varten saksanpähkinät murskataan jauhelihan näköisiksi paloiksi. Jos jollain on hyvä vinkki, miten ne saa murskattua, niin laittakaa kommenttia. Olen koittanut Personal Blenderillä, mutta se ei toimi. Vitamixiin minulla ei ole pähkinäkannua. Yleensä murskaan pähkinät käsin morttelissa, mutta se on aika työlästä.

Pähkinämurskan joukkoon laitoin tamarisoijaa, puristetun valkosipulin kynnen, kaksi aurinkokuivattua tomaattia pieninä palasina, himalajansuolaa, aika paljon juustokuminaa sekä hieman chiliä ja cayennea. Kuten olen ennekin sanonut, tämä maistuu melkein samalta kuin tacoliha.
Majoneesiin laitoin liotettuja cashew-pähkinöitä (joita ei myöskään saa HHI:n mukaan käyttää), valkosipulin kynnen, sitruunan mehua, himalajansuolaa ja pippuria.

Salaatin kokosin siten, että alle tuli rasiallinen rucolaa, ruukullinen tammenlehväsalaattia, siivutettua avokadoa, sekä kurkku- ja luomutomaattilohkoja. Päälle kasasin saksanpähkinäjauhelihaa ja majoneesia. Oli muuten todella hyvää. Kaikki meni, kun syötiin tämä kaksistaan mieheni kanssa. Tulinen saksanpähkinäliha ja tuhti majoneesi oikein kaipasivat seurakseen salaatinlehtiä. Ja etenkin rucola sopi tähän yhteyteen erittäin hyvin. Tätä syödessä ei taaskaan tullut sellainen olo, että olisi syönyt pelkkää salaattia tai raakaruokaa, niin täyteen tästä tuli ja makukin oli herkullinen.

 Blogiani voi seurata myös facebookin kautta https://www.facebook.com/taistelutahtoblogi

maanantai 29. syyskuuta 2014

Lämmintä ruokaa

En ole pariin kuukauteen syönyt mitään oikeasti lämmintä eilistä lukuun ottamatta. Lämminruokapäivänä olen syönyt esimerkiksi hummusta tai niitä kaupan pahvitölkeissä olevia papuja kylmänä. Kesällä en kaivannutkaan lämmintä ruokaa. Nyt välillä, jos on oikein kylmä ja sateinen päivä, tulee mieleen, että olisi kiva syödä vaikka jokin lämmin keitto. Onneksi kuuma yrttitee ajaa saman asian.

Eilen oltiin taas suppilovahveroita keräämässä, koska poika sanoi jo heti aamulla "metsään". Löydettiin suppilovahveroita ja mustatorvisieniä ja niiden innoittamana päätin eilen pitää oikean lämminruokapäivän pitkästä aikaa.


Mieheni teki niistä hyvän vegaanikastikkeen: sieniä, sipulia ja kookoskermaa. Lisukkeeksi höyrytettiin parsakaalia, porkkanaa ja kukkakaalia. Kerroskattilassa höyryttäminen säilyttää kasvisten ravinteet paljon paremmin kuin keittäminen. Eli kannattaa aina höyryttää, jos mahdollista.


Pitkästä aikaa lämmintä ruokaa syötyäni huomasin, etten tullutkaan täyteen, vaan nälkä kasvoi syödessä. Kuvassa olevan annokseni syötyäni, olisin voinut syödä toisen samanlaisen ja kolmannen. Aika erikoista, sillä luulin että lämmin ruoka olisi täyttävämpää. Vai oliko ruoka vain niin hyvän makuista, että sitä olisi voinut syödä tuplasti? En tiedä, mutta olisi kyllä hienoa, jos voisi syödä tuollaisen aterian vaikka joka päivä. Jonkun mielestä se olisi varmaan ihan terveellinenkin.

Blogiani voi seurata myös facebookin kautta https://www.facebook.com/taistelutahtoblogi

torstai 25. syyskuuta 2014

Syksyinen sienipiiras, raakana, tottakai


Tämän hetken lempiraakaruokani on sienipiirakka. Piirakan perusohje löytyy täältä. Eli pohjan ja avokadotahnan teen ohjeen mukaan, mutta täytteitä vaihtelen.

Olemme käyneet viikonloppuisin poimimassa mustia torvisieniä ja suppilovahveroita lähimetsissä. Poikani tykkää kovasti ulkoilla metsässä ja on kivaa, kun voi samalla tehdä jotain hyödyllistä. Sienet kuivaan heti Excaliburissa, joten niitä voi jo seuraavana päivänä käyttää raakana.

Aloitan piirakan teon aina sillä, että laitan kuivatut sienet veteen likoamaan. Sitten teen piirakkapohjan ja laitan sen jääkaappiin jähmettymään. Seuraavaksi pyöräytän avokadotahnan Vitamixissa ja valmistelen täytteet. Tämänkertaiseen sienipiiraaseni tuli suppilovahveroita, mustia torvisieniä, punasipulia ja tomaattia, kurkkua ja keltaista paprikaa. Liotetut sienet puristellaan kuiviksi ennen piirakkaan lisäämistä. Sitten vain avokadotahna ja täytteet sekaisin ja piiraspohjan päälle. Vielä hetken jäähdytys jääkaapissa ja eikun herkuttelemaan.

Parasta piiras on seuraavana päivänä. Tästä sienipiirasta ovat tykänneet kaikki, joille olen sitä tarjonnut, myös ei raakailijat. Oikeastaan piirasta syödessä ei edes huomaa syövänsä raakaruokaa ja sieniä raakana.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Superterveellinen suklaavanukas



Kun haluan herkutella, teen usein suklaavanukasta Vitamixissa. Tämä suklaavanukas on kuitenkin erittäin terveellinen, joten sitä voi syödä hyvällä omatunnolla enemmänkin. Suklaavanukkaani koostuu yleensä chiageelistä, avokadosta, raakakaakaojauheesta ja Steviasta. Jos vanukkaasta ei tule tarpeeksi makea, lisään vielä puoli teelusikallista hunajaa. Mikäli ei ole mitään suurempia terveyshaasteita, hunajaa kannattaa lisätä enemmänkin. Etenkin lähellä tuotettu luomuhunaja on hyvin terveellistä. Suklaavanukkaan päälle laitan koristeeksi mehiläisen siitepölyä, kuten kuvasta näkyy. Ainesosien määrällä ei ole niin väliä, yleensä laitan chiageeliä, jossa on 3 rkl chiaa ja 3 dl vettä, 2 avokadoa, 1 dl raakakaakaojauhetta ja 7 tippaa Steviaa. Minttusuklaavanukasta saa lisäämällä pari tippaa minttuöljyä. Minttusuklaavanukas oli etenkin kesällä ihanan viilentävän makuista.

Chiageeliä tehdään liottamalla chia-siemeniä tunnin ajan 10-kertaisessa määrässä nestettä. Neste voi olla vettä, mantelimaitoa, proteiinijuomaa tms. Chiansiemenet turpoavat nesteessä niin, että niistä tulee sammakonkutumaista geeliä. Kun kaikki kuitenkin pyöritetään Vitamixilla tasaiseksi sammakonkutu- ja geelimäisyys poistuu, ja vanukkaasta tulee kuin ilmavaa moussea.




Terveellisintä vanukkaassani ovat chiansiemenet ja mehiläisen siitepöly. Niitä ei ihan jokaiselta löydy kaapista, joten kerron seuraavaksi vähän niistä.

Chia on mintun sukuun kuuluva kasvi, jonka siemenet ovat tunnettuja ravintorikkaudestaan. Chiaa kasvaa luontaisesti eteläisessä Meksikossa ja Guatemalassa sekä sitä viljellään myös laajemmalla alueella. Chian siemeniä on käytetty ravintona jo muinaisten atsteekkien aikana. Meksikossa chian siemeniä käytetään ravintona runsaasti. Chia-siemen sisältää noin 40 % kasviöljyjä, 20 % proteiineja eikä yhtään kolesterolia. Chian siemenissä on runsaasti kuitua (jopa 40 %) ja siementen kuiduista osa on geeliytyvää ja osa liukenematonta, eli molempia tarpeellisia kuitumuotoja vatsan ja suoliston hyvinvoinnin kannalta. Vitamiineista siemenissä löytyvät A-, B1-, B2-, B3-, B6-, B8 ja E-vitamiineja ja näiden lisäksi fosforia, kaliumia, kalsiumia, mangaania ja sinkkiä sekä antioksidantteja. Tärkeintä on siemenen Omega-3 pitoisuus, jota on enemmän kuin kalassa. Omega-3-rasvahappojen määrä rasvojen kokonaismäärästä nousee yli 60 prosenttiin ja omega-6-rasvahappojen määrä on suhteessa omega-3-rasvahappoihin optimaalinen. Kokonaispainoonsa nähden siemenessä on 20-30 % omega-3-rasvahappoja. Omega-3 öljyt ovat tärkeässä roolissa vitamiinien ja muiden rasvojen liukenemisessa. Korkea kuitupitoisuus sekä niiden hyvä nesteenimeytymisominaisuus (10 kertaa oman painon verran), auttaa painonhallinnassa sekä useissa ruoansulatusvaivoissa. Chia-siementen proteiini on hyvälaatuista ja sitä on runsaasti, noin 20 %. Chian siementen proteiinista puhutaan täydellisenä proteiinina, eli siinä on sopivassa suhteessa kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Chian siemeniä voi käyttää myös sellaisenaan ilman nesteessä turvottamista, esimerkiksi smoothien joukkoon, salaattiin, taikinoihin, jogurttiin ym. Sellaisenaan käytettäessä on hyvä muistaa, että siemenet voivat turvota jopa yhdeksänkertaiseksi.

Mehiläisen siitepöly on luonnon oma monivitamiini. Makeat siitepölyrakeet sisältävät runsaasti B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B3, B6, B9), A-, C-, D- ja E-vitamiineja, 59 eri mineraalia (mm. barium, boori, kalsium, kupari, kulta, jodi, rauta, mangaani, fosfori, kalium, seleeni, pii, rikki, natrium ja sinkki). Lisäksi siitepöly sisältää mm. beetakaroteenia ja ksantofylliä, runsaasti lesitiinä, koliinia, 31 eri rasvahappoa sekä 22 aminohappoa. Noin 35% siitepölyn painosta on laadukasta proteiinia. Siitepölyä kerätään mehiläispesän suulle asetettavan suodattimen avulla. Pesään saapuvien mehiläisten jaloista siitepöly tippuu talteen pesän ulkopuolelle. Suodatin kerää 10-15% mehiläisten siitepölystä, jättäen riittävän määrän ruokaa mehiläisten omaan käyttöön. Lähtökohtaisesti siitepöly on turvallista käyttää, mutta joillekin ihmisille siitepöly voi aiheuttaa erittäin voimakkaita allergisia reaktioita jo pieninä määrinä. Tämän vuoksi käyttö kannattaa aloittaa hyvin pienillä määrillä.

torstai 11. syyskuuta 2014

Miksi teen tätä?

Minulta kysytään usein miksi noudatan tällaista tiukkaa dieettiä. Mietin sitä välillä itsekin. Lyhyt vastaus olisi tietenkin, koska en halua kuolla.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvittelisin dieetin toimivan niin hyvin, etten sitä noudattamalla voisi tähän syöpään kuolla.
Se tarkoittaa vain, että haluan tehdä omalta osaltani kaiken, minkä ajattelen edes hiukan parantavan mahdollisuuksiani selvitä hengissä ja elää yli 40-vuotiaaksi ja siitä eteenpäin vaikka 80-vuotiaaksi asti.

Jos vastaan kysymykseen pitemmin, niin kysymys on varmaan siitä, että haluan tehdä jotain odottelemisen sijaan. Syöpähoidossani ollaan nyt siinä tilanteessa, jossa lääkärit ovat sanoneet, että kaikki voitava on nyt tehty. Nyt vain odotellaan ja katsotaan, leviääkö syöpä sisäelimiin. Ja jos leviää, kuolen ennen kuin täytän 40 ja ennen kuin poikani täyttää 7. Leviämisen jälkeen en voi enää mitenkään parantua. Sytostaatteja annetaan, mutta niillä saa vain muutaman kuukauden lisää elinaikaa tai parhaimmillaan ehkä kaksi vuotta.

Haluan siis parantaa mahdollisuuksiani jäädä henkiin, enkä vain odotella mitä tapahtuu. Haluan itse vaikuttaa. En tiedä onnistunko, mutta haluan yrittää. Olen lukenut kaikki mahdolliset vaihtoehtohoidot läpi ja päätynyt tähän Hippocrates Health Instituten ohjelmaan. Se vaikutti mielestäni järkevimmältä eikä niin huuhaalta kuin muut. Hippocratesin Brian Clement on tutkinut paljon kaikenlaista ja osaa perustella väitteensä usein ihan tieteelliseltäkin pohjalta. Se on sitten taas eri asia, miten tieteellisenä esim. China Studya voidaan pitää, mutta uskon että jotain perää niissäkin on oltava.

Mitään todella tieteellistä näyttöä, minulla ei ole siitä, että tämä toimii. Näitä asioita ei tutkita, koska lääkefirmat eivät saa niistä rahaa, eikä ruoka-aineita voi muuttaa lääkkeeksi. Radical Remission -kirjan tapausten uskon olevan todellisia, koska kirja on kirjoitettu väitöstutkimuksen pohjalta. Eli näitä paranemisia tapahtuu, mutta ei todellakaan voi sanoa, että jos teet näin ja näin, niin paranet varmasti. Mitään takeita ole, vaikka noudattaisi HHI-ohjelmaa 100 %. Syöpään ei valitettavasti ole varmaa parannuskeinoa, ei lääketieteessä eikä vaihtoehtohoidoissa. Ainut varmuus on jatkuva epävarmuuden tila, jota voi koittaa hallita tekemällä jotain itse.

Tärkein voima, mitä tämän ohjelman noudattamisesta saan, on ajoittainen hallinnan tunne. En pidä epävarmuudessa elämisestä tai riskeistä muutenkaan, enkä etenkään jos kyseessä on kuolema. Haluan tehdä sen minkä voin ja mielestäni se on juuri tämä. Jos nyt palaisin syömään lihaa ja juomaan maitoa, suklaapatukoista puhumattakaan, tuntisin vain miten syöpä saisi niistä ravintoa ja alkaisi kasvaa. Sellaista mielikuvaa en tietenkään halua. Pelkkä mielikuva päässä antaa syövälle voimaa. Paljon parempi on mielikuva siitä, miten syöpä kärsii ilman sokeria, kaseiinia ja punaista lihaa ja miten tukalat oltavat sillä on tuoreen vehnänorasshotin jälkeen. Kyse on siis paljolti myös mielikuvista ja ajattelun voimasta. Myös mielellä on suuri vaikutus sairauksiin ja niiden kulkuun.

Todisteita tämän HHI-ohjelman toimivuudesta on erittäin vaikea antaa puolesta tai vastaan. Otetaan minut esimerkiksi. Minulla on 75 % mahdollisuus olla elossa 5 vuoden päästä ihan pelkästään näillä lääketieteellisillä hoidoilla, jotka olen saanut. Jos paranen tästä syövästä, syy on tietysti leikkaus, sytostaatit ja sädehoito. Olen siitä itsekin samaa mieltä. Jos kuolen, HHI-ohjelman kannattajat löytävät esimerkiksi tästä blogista paljon virheitä, joiden takia en jäänyt eloon. En noudattanut ohjelmaa oikein. Söin välillä mustikoita ja cashew-pähkinöitä, tein joskus vähemmän mehua kerralla kuin 4,5 dl jne. Kaikkien tekemisestä voi aina löytää virheitä, joiden vuoksi syöpä alkoi kasvaa. En usko, että kukaan pystyy noudattamaan HHI-ohjelmaa 100 % useiden vuosien ajan.

Ne tarinat taas, joissa joku on selvinnyt syövästä HHI-ohjelman avulla voidaan mitätöidä monella tavalla. Voidaan sanoa, että syöpä diagnosoitiin alunperin väärin, potilas olisi voinut parantua muutenkin tai koko juttu on vain valetta. Eli valitettavasti en tässäkään asiassa voi antaa teille muuta kuin epävarmuutta. Tosin yhden tosi tarinan löysin ihan tieteellisestä lehdestä. Linkkaan sen nyt tähän loppuun antamaan hieman toivoa. Tämä artikkeli on tosin läpeensä lääketieteellinen, eli ei ole mitään tietoa siitä, mitä potilas on tehnyt. Nyt tämän artikkelin jälkeen voidaan kuitenkin sanoa, että on tieteellisesti todistettu, että rintasyövässä potilaan omat immuunisolut voivat joissakin olosuhteissa tappaa syövän ilman mitään lääketieteellistä hoitoa.

 Kuolemanpelon lisäksi on myös paljon muita hyviä syitä miksi noudatan HHI-ohjelmaa. Näitä ovat parempi terveys ja jaksavuus kuin ennen, hyvä olo, migreenittömyys, energisyys, tekemisen ilo, vertaisryhmät, ilo uudesta harrastuksesta ja uuden oppimisesta sekä ajatus siitä, että jos kuolen, niin pieni poikani voi tätä blogia lukemalla myöhemmin todeta, että hänen äitinsä todella yritti kaikkensa, että olisi saanut olla hänen luonaan mahdollisimman pitkään. Poikani ei vielä edes ymmärrä, että sairastan (tai olen sairastanut) syöpää. Myöhemmin, jos minua ei enää ole, hän saa tietää, että noudatin tätä todella tiukkaa ohjelmaa etenkin hänen motivoimanaan. Sillä kuka äiti ei haluaisi pysytellä lapsensa kanssa ja seurata hänen kehitystään, ilojaan ja elämänvaiheitaan. Yksi suurimmista elämäniloista on ehkä juurikin nähdä lapsensa kasvavan ja oppivan uutta. Sitä haluan olla täällä todistamassa.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Lettuja ja kermaa - voiko tämä olla raakaa?

Kyllä voi!


Ohje on mukailtu tästä reseptistä HHI-ruokavalioon sopivaksi. 
Reseptistä tulee kolme lautasen kokoista lettua.
  • 0,75 dl vaaleita pellavansiemeniä
  • 3 rkl psylliumrouhetta
  • 1/2 tl himalajansuolaa
  • 1 keskikokoinen kesäkurpitsa kuorittuna
  • 1 tl luonnonvaniljajauhetta 
  • muutama tippa Steviaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 mitallinen Sun Warrior vaniljan makuista riisiproteiinijauhetta
  • 1/4 tl kanelia
  • n. 2 dl vettä
Jauha tehosekoittimessa pellavansiement, psyllium ja suola hienoksi jauheeksi. Lisää loput ainekset ja blendaa sileäksi. Muodosta taikinasta kuivurin tasolle kolme pyöreää 1/2 cm paksuista lettua. Kuivata kaksi tuntia. Käännä letut ja jatka kuivattelua vielä 2 -3 tuntia.


Lettujen sisälle tein cashew-kerman. Blendasin Vitamixilla liotettua cashewia, luonnonvaniljajauhetta, Steviaa ja vettä. Cashew-kerma on niin hyvää, mutta ei valitettavasti HHI-dieetin mukaista. Cashewit sisältävät myrkkyjä, eivätkä ne edes useimmiten ole raakoja. Mutta välillä täytyy herkutella. Kaiken kruunasi muutama pensasmustikka! Nekin kovasti kiellettyjä, mutta kun sain noin hyviä tuoreita pensasmustikoita, en voinut vastustaa.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Syksyn sato talteen



Kasvikuivuri on kätevä paitsi raakaruokien valmistuksessa, myös syksyn sadon kuivaamisessa talven varalle. Eilen käytiin poimimassa sieniä ja laitettiin ne samana iltana kuivuriin. Sienet kannattaa kuivata 35-40 asteessa.

Herkkutatit matkalla kuivuriin

Herkkutatit saa tasaisesti siivutettua kanamunaleikkurilla (vinkin bongasin juuri Iltasanomista ja hyvin toimi).

 
Mustat torvisienet ovat lempisieniäni ja onneksi niitäkin löytyi. Ne kannattaa halkaista ennen kuivattamista, ettei sisälle jää roskia.

Kuivatut sienet voi syödä raakana (siis ainakin jotkin lajit) joko suoraan kuivana esim. salaatin päälle murskattuna tai sitten liotettuna. Liotan kuivattuja sieniä yön yli ja marinoin ne sitten soijakastikkeessa. Soijamarinoidut sienet sopivat hyvin raakapizzan päälle. Alakuvassa pizzatäytteenä viime vuoden suppilovahveroita tamarisoijamarinoituna ja marinoitua punasipulia. Kuivattuja sieniä voi käyttää raakana myös raakakeitoissa, raakalasagnessa, raakapastassa ja raakapadoissa.


Nyt saa kaupoista hyvin luomulehtikaalia. Kuivatin sitäkin talven varalle. Isot määrät lehtikaalia meni yllättävän pieneen tilaan kuivattuna.

Kuivattua lehtikaalia

lauantai 30. elokuuta 2014

Täysin sokeriton raakaminttusuklaa


Tässä suklaassa ei ole edes hunajaa. Aineksina käytin kookosöljyä, raakakaakaojauhetta, steviaa ja kaksi tippaa minttuöljyä. Pienet vihertävät "minttukrokantit" suklaan sisällä ovat idätettyä ja kuivatettua tattaria.


Tällaista minttuöljyä käytin

tiistai 26. elokuuta 2014

Avokado-kasvispiiras



Kokeilin muutama viikko sitten tehdä ensimmäistä kertaa raakapiirasta. Piiras oli todella hyvän makuinen. Seuraavaksi kokeilen muunnella sitä hiukan ja laitan täytteeksi kuivattuja suppilovahveroita ja marinoitua punasipulia. Saksanpähkinäjauheliha chilin kanssa voisi myös toimia tacopiiraan täytteenä, sillä avokadotäyte on jo itsessään vähän kuin quacamolea.

Raaka avokadopiiras

Pohja:

3 dl pellavansiemeniä
4 dl cashewpähkinöitä
himalajansuolaa, pippuria
3 valkosipulin kynttä
pätkä chiliä
1 dl sulatettua kookosöljyä

Täyte:

2 avokadoa
puolikas paprika
pätkä kurkkua
4 tomaattia
1 punasipulia
1 sitruunan mehu puristettuna
2 rkl kookosöljyä sulatettuana
suolaa, pippuria

Jauha pellavansiemenet jauhoksi esim. Personal blenderillä. Kaada jauho kulhoon. Laita blenderiin seuraavaksi puolet (2 dl) pähkinöistä ja valkosipulin kynnet. Kaada seos kulhoon pellavasiemenjauhon seuraksi. Jauha loput pähkinät hienoksi yhdessä chilin kanssa. Laita isoon kaikki pohjan ainekset ja sekoita huolellisesti taikinaksi. Parhaiten tämä onnistuu käsin sekoittamalla, Taputtele taikina sitten vuoan pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin.

Tee sillä aikaa täyte. Blendaa avokadot, lisää kannuun mausteet, sitruunamehu ja kookosöljy. Blendaa ja laita seos kulhoon. Leikkaa kasvikset pieniksi kuutioiksi. Tomaateista kannattaa poistaa siemenkohdat kokonaan, ettei tule liian vetistä täytettä. Sekoita kaikki täytteen aineet tasaiseksi ja kaada hyytyneen pohjan päälle. Laita piiras vielä jääkaappiin, jotta täytekin hyytyy. Nam.

Piiras ennen jääkaappiin menoa

torstai 21. elokuuta 2014

Apu migreeniin

Olen ollut nyt vuoden päivät vegaanisella, gluteenittomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla. Myös hedelmät ja marjat olen jättänyt kokonaan pois. Makeutuksena olen käyttänyt ainoastaan Steviaa, ei esimerkiksi hunajaa tai Xylitolia. Siirtymäprosessi oli kohtalaisen hankala, mutta nyt olen yllätyksekseni tottunut ruokavaliooni oikein hyvin ja olen saanut siitä paljon terveyshyötyjä.

Voin paljon paremmin kuin ennen syöpää, jolloin migreeni hallitsi suurelta osin elämääni. Ennen migreenikohtaus oli lähes aina joko tuloillaan, menossa tai loppumaisillaan. Migreenikohtauksia oli vähintään kerran viikossa ja ne kestivät aina 2-3 päivää riippumatta siitä miten niitä lääkitsin. Särkylääke auttoi kipuun vain hiukan, kipu lieveni muutaman asteen, mutta ei poistunut. Täsmälääke auttoi muutaman tunnin ajan, kunnes kipu palasi entistä kovempana ja sama toistui, jos otti uuden triptaanin. Täsmälääkkeet kokeilin varmaan kaikki läpi. Estolääkkeistä tuli kokeiltua monenlaisia verenpainelääkkeitä, epilepsialääkkeitä, kortisonia, Triptyliä, jotain b-vitamiinia suurella annoksella ja varmaan jotain muutakin, mitä en nyt muista. Akupunktiossa kävin säännöllisesti usean vuoden ajan. Siitä oli jonkin verran apua. Ainakin se auttoi paremmin kuin estolääkkeet. Kohtauksia akupunktio ei vienyt kokonaan pois, mutta ne hieman lievenivät ja harventuivat.

Nyt migreenikohtaukset ovat olleet melkein vuoden ajan kokonaan poissa! Tuntuu, etten uskalla edes sanoa sitä ja pitäisi heti koputtaa puuta, mutta nautin ainakin nyt tästä ajasta, kun ne ovat poissa, vaikka en tiedäkään mistä se johtuu. Onko syynä lisäaineettomuus, kofeiinittomuus, gluteenittomuus, maidottomuus vai mikä? Vai onko syynä selleri, jota juon aina aamu- ja iltamehussa? Jostain nimittäin luin, että sellerimehu voi lieventää tai poistaa migreenikipua. En tiedä, mutta olen onnellinen, että näin kävi.

Ilman syöpää en olisi näin suureen elämäntapamuutokseen ryhtynyt, ja ymmärrän jos se pelkän migreenin takia tuntuu mahdottomalta. Mutta mikäli migreeni on usein toistuva, kannattaa kokeilla ainakin jotain osa-alueita tästä ruokavaliosta. Voihan olla, että esimerkiksi pelkkä gluteenittomuus auttaa.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Huhuu

Lukeeko tätä blogia vielä joku? Jos lukee, niin mistä aiheesta haluaisitte postauksia? :)
Alla kuvia viimeaikojen kokkailuistani. Kaikki raakaa tietysti.

Tattari-lupiininversosalaatti

Avokadopiiras

Marinoidut sienet

Thaikeitto