tiistai 8. heinäkuuta 2014

Vastuun ottaminen omasta paranemisesta

Radical Remission -juttu jatkuu. Kommenteissa pyydettiin minua kirjoittamaan vastuun ottamisesta omasta terveydestä ja oman intuition seuraamisesta, joten kirjoitan tässä postauksessa niistä.

Vastuun ottaminen omasta terveydestä tarkoittaa kirjan mukaan kolmea asiaa: sairastuneen tulee ottaa aktiivinen rooli omassa parantumisessaan, hänen tulee olla valmis tekemään muutoksia elämässään ja hänen tulee pystyä sietämään vastustusta.

Radikaalin remission kokeneet ovat olleet usein lääkärien mielestä ärsyttäviä potilaita. He kyselevät vaikeita kysymyksiä, eivätkä ole aina valmiita tekemään kaikkea lääkärin määräämällä tavalla. Itse kyselin onkologilta todella paljon ja hänellä oli onneksi aikaa vastata kysymyksiini.

Ihmiset, jotka poikkeavat valtavirrasta saavat kokea paljon vastustusta ja kritiikkiä muilta. Heidän tulee olla vahvoja kestämään tämä ulkopuolelta tuleva vastustus. Etenkin potilaat, jotka kieltäytyvät jostain tarjotuista hoidoista saavat kokea paljon kritiikkiä valinnoistaan. Itse olen kuullut jonkin verran kritiikkiä ruokavaliovalinnoistani, vaikka olenkin ottanut kaikki tarjolla olleet lääketieteelliset hoidot. Erikoisinta on, että tämä kritiikki on tullut lähes pelkästään muilta rintasyöpää sairastavilta. Terveet ihmiset tai läheiseni eivät ole valintojani kritisoineet.

Omasta terveydestä vastuunottaminen on myös poispääsy avuttomuuden tunteesta. Kun on itse vastuussa omasta paranemisestaan ja on keksinyt siihen keinot, ei ole enää pelkästään sattuman tai muiden avun varassa. Tutkimuksissa on osoitettu, että avuttomuuden tunne heikentää immuniteettia ja lyhentää syöpäpotilaiden elinikää. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että radikaalin remission kokeneet olivat muita passiivisempia diagnoosihetkellä, mutta paljon aktiivisempia remissiohetkellä. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaat, jotka tekivät suurimman muutoksen passiivisuudesta aktiivisuuteen oman terveytensä suhteen, olivat niitä, jotka todennäköisimmin saavuttivat remissiotilan.

Turner antaa seuraavat ohjeet omasta terveydestään vastuun ottamiseen:

- Etsi lääkäri, joka antaa sinun kysellä niin paljon kuin haluat (tämä on Suomessa vaikeaa, koska lääkäreillä on niin kova kiire!). Kun olet löytänyt sopivan lääkärin, laajenna etsintääsi ja lisää hoitajiisi akupuntoijia, naturopaatteja, psykologeja, ravintoterapeutteja jne.
- Opettele tutkimaan ja etsi tietoa syövän hoidosta.
- Kirjoita paperille nämä kolme kategoriaa: fyysinen, psyykkinen ja henkinen. Mieti jokaisen alueen kohdalla, mitä parannuksia voisit niihin tehdä.
- Etsi muita samanhenkisiä ihmisiä ja ihmisiä, jotka tukevat sinua tavoitteessasi kritisoinnin sijaan.

Syöpä johtuu eri syistä eri ihmisten kohdalla. Omaa intuitiota seuraamalla voi saada selville, mikä syöväntorjuntakeino voisi auttaa omalla kohdalla parhaiten. Joillakin se voi olla ruokavalio ja joillakin taas esimerkiksi meditaatio. Tutkimukset osoittavat, että intuition seuraaminen kannattaa monimutkaisissa elämänkysymyksissä, kun taas analyyttinen ajattelu toimii parhaiten yksinkertaisemmissa ongelmissa.

Nykyään, kun Turner ohjaa syöpäpotilaita, hän pyytää heitä menemään kotiin, rentoutumaan ja kysymään syvimmältä intuitiiviselta itseltään nämä kaksi kysymystä: "Mikä johtanut sairastumiseeni?" ja "Mitä minun ruumiini, mieleni ja sieluni voi tehdä parantuakseni?"

2 kommenttia:

  1. Anonyymi8.7.14

    Kiitos, naulan kantaan meni.
    Itse olen "hankala", kysyn aivan liikaa, yritän ymmärtää hoidon periaatteita, ja en vieläkin ymmärrä.
    Alueellisen sairaalan lääkärin asenne on tyly: pysy marginaalirajoissa, ota kyseenalaistamatta määräyksiä (virheellisiäkin), älä tuhlaa lääkärin aikaa, koska huomenna olet jo toisen lääkärin vastaanotolla.
    Löysin lääkärin, jolta saisin vastauksia, mutta en saa lähetettä, kun kuvioon astuu ego, ammattikateus ja valtataistelu.
    Kaikki kirjoittamassasi viestissäsi on totta, ainakin intuitioni mukaan.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22.10.14

    Hyvä kirjoitus, kiitos :)

    "Erikoisinta on, että tämä kritiikki on tullut lähes pelkästään muilta rintasyöpää sairastavilta. Terveet ihmiset tai läheiseni eivät ole valintojani kritisoineet."

    Ajattelisin tämän johtuvan kognitiivisesta dissonanssista (eli muut sairastavat tietävät, että heidänkin pitäisi muuttaa elämäntapojaan ja koska he eivät muuta ja tietävät että muutos olisi hyvä, se aiheutaa stressiä).

    Ja lisäksi ajattelisin sen johtuvan syyllistämisen tunteesta. Halun muuttaa elämäntapoja ja uskon siitä, että muutoksilla voi oikeasti vaikuttaa on lähdettävä itsestä. Muiden kommentit voivat kuullostaa helposti syyllistävältä.

    Minulla on MS-tauti ja sellaiset tarinat, että paranin MS:stä superfoodeilla kuullostavat helposti jotenkin ylimielisiltä vaikeasti sairastavia kohtaan. Eli siis että, mitä jos sinulla nyt satuukin vain olemaan helpompi tauti ja jollakulla toisella rankempi. Ja samalla rivien välissä: jos sairastat. olet vain huono ihminen, kun et ole tehnyt asioita terveytesi eteen. Kun sairaana on usein vielä täydellisen väsynyt eikä meinaa jaksaa jalkaansa nostaa, niin silloin on vain aloitettava pienestä ja muiden "hoidan sairauttani juoksemalla maratoneja ;-P" tyyppiset jutut saattavat ärsyttää.

    Viesti menee kenties paremmin perille, kun sen muotoilee vain siten, että minä olen nyt tehnyt näin ja se on tähän mennessä auttanut terveyteeni näin. Lisäksi tetysti meillä länsimaisessa lääketieteessä suhtaudutaan turhan kevyesti ruokavalioon ja kokonaishyvinvointiin.

    (Noudatan Terry Wahlsin protokollaa, johon kuuluu ruokavalion lisäksi mm. liikunta, kemikaalikuorman vähentäminen ja stressin hallinta: http://terrywahls.com/)

    VastaaPoista