Taas alkaa kyllästyttää jokapäiväinen ruoanlaitto ja ne samat reseptit, joita tulee aina tehtyä uudestaan. Tällä hetkellä useimmin tehtyjä ruokia keittiössäni ovat perunalohkot ja tofutikut uunipellillä, sienikastike, kikhernekastike ja meksikolainen keitto. Ruoanlaitto on ollut haastavampaa, kun ei ole päässyt moneen kuukauteen syömään lounasta muualla. Kuoren salaatit olivat aina niin hyviä, mutta etätöiden aikana olisi ollut liian pitkä matka pyöräillä sinne vain lounasta hakemaan. Kerään tänne muiden blogeista taas uutta reseptilinkkipostausta itselleni ruoanlaittoinspiraatioksi.
torstai 6. elokuuta 2020
lauantai 4. heinäkuuta 2020
Migreeniä aiheuttavat ruoka-aineet ja muut laukaisevat tekijät
Loppukesästä 2014 kirjoitin löytäneeni raakaruokavaliosta avun migreeniin. Tuolloin olin ollut lähes vuoden ilman yhtäkään migreenikohtausta, kun sitä ennen kärsin viikoittaisesta migreenistä. Ajattelin nyt kirjoittaa hieman päivitystä migreeniin liittyen. Koko sen kahden vuoden ajan, kun söin 90-prosenttisesti täysin lisäaineetonta raakaravintoa, olin käytännössä migreenitön. En syönyt koko tuona aikana edes estolääkettä. Siirryttyäni raakaruokavaliosta vegaaniseen, gluteenittomaan ja sokerittomaan ruokavalioon migreenit palasivat pikkuhiljaa ja aloin taas käyttää estolääkkeitä. Tällä hetkellä käytän estolääkkeenä 10 mg Triptyliä ja 8 mg Candesartania, jotka otan iltaisin.
Migreenin suhteen tilanne on silti paljon parempi kuin ennen vuotta 2013, jolloin aloin muuttamaan ruokavaliotani. Vaikka kohtauksia saattaa edelleen tulla viikoittain tai useampia viikossa, ne ovat paljon lievempiä kuin ennen ja pystyn usein toimimaan lähes normaalisti niiden aikana, mikäli olen ottanut särkylääkettä. Täsmälääkettä olen käyttänyt korkeintaan 10 kertaa vuoden 2013 jälkeen, mikä kertoo jo paljon kivun voimakkuudesta.
Uskon, että vegaanisella ja gluteenittomalla ruokavaliolla on ollut vaikutusta siihen, että olen pärjännyt migreenin kanssa paljon paremmin nyt kuin silloin kun söin vielä sekaruokaa. Yleisiä migreeniä aiheuttavia ruokia ovat kypsytetyt juustot, muna, vehnäjauho, lihaleikkeleet, sipuli, sitrushedelmät, natriumglutamaatti ja punaviini. Nykyisellä ruokavaliollani pois jäävät jo neljä ensimmäistä eli juustot, muna, vehnätuotteet ja leikkeleet.
Kirjoitan tähän seuraavaksi pari listaa siitä, mitä nykyään välttelen estääkseni migreenikohtauksia.
Ruoka-aineet, joita välttelen:
Muut asiat, joita välttelen migreenin takia:
Migreenin suhteen tilanne on silti paljon parempi kuin ennen vuotta 2013, jolloin aloin muuttamaan ruokavaliotani. Vaikka kohtauksia saattaa edelleen tulla viikoittain tai useampia viikossa, ne ovat paljon lievempiä kuin ennen ja pystyn usein toimimaan lähes normaalisti niiden aikana, mikäli olen ottanut särkylääkettä. Täsmälääkettä olen käyttänyt korkeintaan 10 kertaa vuoden 2013 jälkeen, mikä kertoo jo paljon kivun voimakkuudesta.
Uskon, että vegaanisella ja gluteenittomalla ruokavaliolla on ollut vaikutusta siihen, että olen pärjännyt migreenin kanssa paljon paremmin nyt kuin silloin kun söin vielä sekaruokaa. Yleisiä migreeniä aiheuttavia ruokia ovat kypsytetyt juustot, muna, vehnäjauho, lihaleikkeleet, sipuli, sitrushedelmät, natriumglutamaatti ja punaviini. Nykyisellä ruokavaliollani pois jäävät jo neljä ensimmäistä eli juustot, muna, vehnätuotteet ja leikkeleet.
Kirjoitan tähän seuraavaksi pari listaa siitä, mitä nykyään välttelen estääkseni migreenikohtauksia.
Ruoka-aineet, joita välttelen:
- Raaka sipuli: Kypsää sipulia voin käyttää huoletta esimerkiksi kastikkeissa, mutta raakaa sipulia en käytä lainkaan.
- Natriumglutamaatti/hiivauute: Katson aina tuoteselosteista, että ostamani ruoat eivät sisällä hiivauutetta. Joissakin tuotteissa hiivauutteettomia vaihtoehtoja on hankala löytää.
- Keinotekoiset makeutusaineet: Näistä pahin on aspartaami.
- Etikkasäilykkeet: Jostain syystä väkiviinaetikkaan säilötyt tuotteet aiheuttavat minulle herkästi migreenin. Säilöin noin kuukausi sitten kuusenkerkkää väkiviinaetikkaan, mutta lopetin tämän herkun syömisen, koska sain siitä migreeniä.
- Mandariini ja appelsiini: Sen sijaan sitruunaa voin jostain syystä käyttää huoletta.
- Viinirypäleet: Näitä en muutenkaan juuri syö.
- Alkoholi: En käytä alkoholia ollenkaan. Mikäli haluan juoda jotain "juhlavaa", juon Kombuchaa.
Muut asiat, joita välttelen migreenin takia:
- Sauna: Saunasta saan lähes joka kerta migreenin. Sama vaikutus on kovalla helteellä. Jostain syystä sen sijaan infrapunasauna tuntuu sopivan.
- Vilkkuvat valot: Vilkkuvista valoista migreeni tulee ehkä helpoiten. Näitä valoja voi tulla esimerkiksi televisiossa (esim. musiikkivideo) tai hiipumassa olevista (esim. kauppojen) loisteputkivaloista. Pahin on kuitenkin matalalta paistava aurinko, joka vilkkuu puiden välissä, kun itse istuu auton tai bussin kyydissä. Aurinkolasitkaan eivät auta näihin valojen vilkkumisiin.
- Kirkas kevätaurinko: Helmi-maaliskuu on vaikeaa aikaa migreenin suhteen juuri valon kirkkauden vuoksi. Pimennysverhot ja aurinkolasit auttavat jonkin verran, mutta eivät riittävästi.
- Hajuvedet: Pidätän aina hengitystäni, mikäli joudun kulkemaan kaupan hajuvesiosaston läpi (mitä en mielelläni tee).
- Tupakansavu: Jos joku tupakoi lähelläni niin siirryn aina tarpeeksi kauas.
- Hajustetut pyykkiaineet, rasvat, hajukynttilät: Oikeastaan kaikki mihin on lisätty keinotekoista hajustetta saa helposti aikaan migreenin. Sen sijaan aidot eteeriset öljyt sopivat minulle hyvin ja piparmintusta ja laventelista saan migreeniin jopa helpotusta.
- Tietyt kasvit: Esimerkiksi hyasintti ja jotkin muut voimakkaasti tuoksuvat.
- Liian pitkät tai liian lyhyet yöunet: Jostain syystä liian pitkät yöunet laukaisevat migreenikohtauksen helpommin kuin liian lyhyet unet.
- Aterian väliin jättäminen tai paastoaminen: Pyrin syömään säännöllisesti ja lisäksi sellaista ruokaa, joka ei heilauta sokeritasapainoa äkillisesti.
- Kova tuuli tai tuuletin puhaltamassa kasvoja kohti: Yksi syy helteen aiheuttamaan migreeniin voi olla tuulettimissa, joista tulee helposti jonkinlainen lievä ilmavirta myös kasvoille.
- Liikunta: Rauhallista liikuntaa, kuten kävelyä, rauhallista pyöräilyä tai joogaa voin harrastaa ilman migreeniä. Juoksusta, reippaasta uinnista, jumppatunneista ym. saan helposti migreenin.
- Stressin loppuminen: Eli pitäisi olla joko jatkuva stressi tai ei lainkaan stressiä. Itse olen pyrkinyt melko stressittömään elämään.
tiistai 19. toukokuuta 2020
Ruokavaliojuttuja
Vaihdoin ruokavaliotani kokonaan noin kuusi vuotta sitten, vuonna 2013.
Ennen sitä olin sekasyöjä, ja nykyään olen gluteeniton ja sokeriton vegaani. Kun aloitin
uuden ruokavalioni vuonna 2013, pyrin syömään kaksi ensimmäistä vuotta rintasyöpään sairastumiseni jälkeen pääasiassa elävää
ravintoa. Silloin söin ituja, versoja, pähkinöitä, siemeniä, avokadoa
ja kaikenlaisia kasviksia. Noin kerran viikossa söin jotain lämmitettyä
ruokaa.
Nykyään en enää välitä siitä, onko ruoka kypsennettyä vai ei, tai onko se elävää ravintoa. Riittää, kun annos on vegaaninen, gluteeniton ja sokeriton. Alkuaikoina välttelin myös marjoja ja etenkin hedelmiä niiden sokeripitoisuuden vuoksi Hippocrates Instituten ohjeiden mukaisesti. Nykyään syön marjoja hyvällä omalla tunnolla, mutta hedelmien kanssa olen varovaisempi. Banaania syön vain harvoin, enkä juo koskaan hedelmämehuja. Hedelmiä käytän lähinnä smoothieissa antamaan makua. Aiemmin välttelin myös tofua, riisiä ja perunaa. Nykyään syön näitä kaikkia, mutta hiilihydraattien lähteenä suosin mieluiten kvinoaa, bataattia, tattaria tai jotain muuta kuin riisiä.
Kaupassa luen aina tarkasti ruokien ainesosaluettelot ja etsin mahdollisimman puhdasta, sokeroimatonta ja lisäaineetonta ruokaa. Ostan nykyään paljon enemmän tuoreita kasviksia kuin ennen vegaaniksi ryhtymistä.
En ole harkinnut muuttavani ruokavaliotani lähitulevaisuudessa. Olen tyytyväinen nykyiseen ruokavaliooni ja kiitollinen siitä, että syöpä opasti minut tälle tielle.
Perheeni ruokavalio on pysynyt suunnilleen ennallaan. He ovat sekasyöjiä. Mieheni syö nykyään enemmän kasvisruokaa, koska hän syö aika usein tekemääni ruokaa, mutta lapseni ei suostu oikein kasviruokaa syömään. Toivoisin, että hän oppisi jossain vaiheessa syömään enemmän kasvisruokaa, ja että voisimme syödä koko perhe useammin samaa ruokaa. Nykyään meillä on onneksi jo kaksi ruokaa, jotka maistuvat koko perheelle: vegaaninen ja gluteeniton makaronilaatikko sekä vegaaninen nachovuoka. Tämä on hyvä alku.
Uskon, että ilmastonmuutoksen myötä kasvissyönti ja vegaaniruokavalio tulevat yhä yleisemmiksi. Tämä trendi näkyy jo hienosti ravintoloissa ja ruokakaupoissa, joissa vegaaniruoan saatavuus on parantunut huimasti vimeisen viiden vuoden aikana. Ruokailussa ajatellaan nykyään yhä enemmän terveellisyyttä ja ekologisia arvoja, makua unohtamatta. Turhat hiilarit jäävät pois. Hyviä rasvoja on alettu arvostamaan, eikä rasvaa pelätä samoin kuin ennen. Ymmärretään, että pahinta elimistölle ovat sokeri ja vehnä, ei rasva. Yhä useampi karttaa punaista lihaa, ja kaikenlaisia lihankorvikkeita keksitään jatkuvasti lisää. Osa niistä on terveellisiä ja osa ei niinkään. Lähes mikä tahansa on mielestäni kuitenkin terveellisempää kuin prosessoitu punainen liha (ja tietysti sokeri).
Nykyään en enää välitä siitä, onko ruoka kypsennettyä vai ei, tai onko se elävää ravintoa. Riittää, kun annos on vegaaninen, gluteeniton ja sokeriton. Alkuaikoina välttelin myös marjoja ja etenkin hedelmiä niiden sokeripitoisuuden vuoksi Hippocrates Instituten ohjeiden mukaisesti. Nykyään syön marjoja hyvällä omalla tunnolla, mutta hedelmien kanssa olen varovaisempi. Banaania syön vain harvoin, enkä juo koskaan hedelmämehuja. Hedelmiä käytän lähinnä smoothieissa antamaan makua. Aiemmin välttelin myös tofua, riisiä ja perunaa. Nykyään syön näitä kaikkia, mutta hiilihydraattien lähteenä suosin mieluiten kvinoaa, bataattia, tattaria tai jotain muuta kuin riisiä.
Kaupassa luen aina tarkasti ruokien ainesosaluettelot ja etsin mahdollisimman puhdasta, sokeroimatonta ja lisäaineetonta ruokaa. Ostan nykyään paljon enemmän tuoreita kasviksia kuin ennen vegaaniksi ryhtymistä.
En ole harkinnut muuttavani ruokavaliotani lähitulevaisuudessa. Olen tyytyväinen nykyiseen ruokavaliooni ja kiitollinen siitä, että syöpä opasti minut tälle tielle.
Perheeni ruokavalio on pysynyt suunnilleen ennallaan. He ovat sekasyöjiä. Mieheni syö nykyään enemmän kasvisruokaa, koska hän syö aika usein tekemääni ruokaa, mutta lapseni ei suostu oikein kasviruokaa syömään. Toivoisin, että hän oppisi jossain vaiheessa syömään enemmän kasvisruokaa, ja että voisimme syödä koko perhe useammin samaa ruokaa. Nykyään meillä on onneksi jo kaksi ruokaa, jotka maistuvat koko perheelle: vegaaninen ja gluteeniton makaronilaatikko sekä vegaaninen nachovuoka. Tämä on hyvä alku.
Uskon, että ilmastonmuutoksen myötä kasvissyönti ja vegaaniruokavalio tulevat yhä yleisemmiksi. Tämä trendi näkyy jo hienosti ravintoloissa ja ruokakaupoissa, joissa vegaaniruoan saatavuus on parantunut huimasti vimeisen viiden vuoden aikana. Ruokailussa ajatellaan nykyään yhä enemmän terveellisyyttä ja ekologisia arvoja, makua unohtamatta. Turhat hiilarit jäävät pois. Hyviä rasvoja on alettu arvostamaan, eikä rasvaa pelätä samoin kuin ennen. Ymmärretään, että pahinta elimistölle ovat sokeri ja vehnä, ei rasva. Yhä useampi karttaa punaista lihaa, ja kaikenlaisia lihankorvikkeita keksitään jatkuvasti lisää. Osa niistä on terveellisiä ja osa ei niinkään. Lähes mikä tahansa on mielestäni kuitenkin terveellisempää kuin prosessoitu punainen liha (ja tietysti sokeri).
torstai 7. toukokuuta 2020
Sixth Extinction - pulmanratkaisupeli luonnonsuojeluteemalla
Tämä postaus on tehty yhteistyössä Polte Gamesin kanssa. Pääsin tekemään hieman erilaisen blogiyhteistyön, kun sain testattavaksi luonnonsuojeluteemaisen kännykkäpelin ennen pelin julkaisemista.
Pelin esittelytekstissä kerrotaan näin: "Sixth Extinction on synkkä ja tunnelmallinen pulmanratkaisupeli. Peli kutsuu pelejä koskaan pelaamattomatkin aikuiset tunnin mittaiselle matkalle merkityksellisen tarinan pariin. Voimakkaimman kokemuksen saat, jos et etukäteen tietäisi pelistä juuri mitään. Saatavilla iOS-, Android- ja PC-laitteille".
Latasin pelin yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa ja ajattelin vain kokeilla sitä hieman, mutta pelasinkin koko pelin kerralla läpi. Nuo pulmakentät jotenkin imaisivat mukaansa. Ajattelin ensin ratkaista vain yhden, sitten vielä yhden ja niin eteenpäin. Minulla meni kauemmin kuin esittelytekstissä mainittu tunti, varmaan ainakin kaksi tuntia, ja silti neljä tehtävää jäi kokonaan suorittamatta ja juoduin skippaamaan ne, koska ne tuntuivat ihan mahdottomilta päästä läpi.
En yleensä ole kännykkäpelien ystävä tai muutenkaan minkäänlaisten videopelien kuluttaja. Play Stationilla pelaan noin kaksi kertaa vuodessa lapseni kanssa. Tietokonepelejä en muista pelanneeni kertaakaan. Kännykkäpeleistä olen pelannut matopeliä, Subway Surferia ja Pokemonia. Muita ei tule ainakaan mieleen. Tämän vuoksi ensimmäinen ajatus, kun minua kysyttiin tekemään peliarvostelua, oli, ettei se ole minun juttuni. Koska peli käsitteli kuitenkin luonnonsuojeluaihetta (ja sen takia vegaaniblogiinkin sopivaa teemaa), katsoin pelin esittelyvideon. Huomasin esittelyvideosta, että peli oli hienosti toteutettu, vaikutti minulle sopivalta ja pidin pelin tarinasta. Esittelyvideon perusteella en oikein vielä ymmärtänyt, miten kentät toimivat ja mitä niissä on tavoitteena tehdä, mutta tykästyin rauhallisiin vesiväriteosmaisiin kuviin ja välissä kerrottuihin lyhyisiin tekstipätkiin.
Lähdin tekemään tätä postausta siis luonnonsuojeluaiheen vuoksi, mutta heti ensimmäisestä pulmatehtävästä itse peli tempaisikin mukaansa ja pelin taustatarina kuudennesta joukkosukupuutosta jäi lähes sivujuonteeksi, kun halusin vain saada kaikki tehtävät suoritettua. Tarina kulkee lyhyinä pätkinä tehtävien välissä englanninkielisenä tekstinä ja puheena. Pelikentissä on tunnelmalliset äänimaisemat ja ääniä pystyy säätämään asetuksista itselleen sopivalle tasolle. Lopputeksteistä huomasin, että yhtenä äänenä on käytetty jo sukupuuttoon kuolleen linnun laulua.
Jo ensimmäinen kenttä oli minulle haastava, koska en ole aiemmin pelannut tämän tyylisiä pelejä. Kun ymmärsin idean, peli lähti kulkemaan, mutta yhdenlaisia kenttiä en tajunnut ollenkaan. Nämä kentät tehtiin jotenkin maan alla, enkä useista yrityksistä huolimatta onnistunut nousemaan ylös maan pinnalle. Pääsin kyllä kurkistamaan kynnykseltä, mutta portti ei auennut, vaikka mitä yritin tehdä. Noihin kohtiin olisin tarvinnut sellaisen vihje-napin, joka olisi piirtänyt siihen pelin päälle, mitä reittiä maan alla olisi pitänyt kulkea. Tämän osion ratkaisut eivät selviä edes pelin läpipeluuvideosta.
Matematiikkatyyppiset tehtävät olivat minulle helpoimpia, koska olen ratkaissut sen tyylisiä ennenkin. Esimerkiksi oksatehtävässä tajusin heti ensimmäisellä kuvan katsomisella, mikä kaava siinä oli kyseessä.
Pidin eniten pelin loppupuolen sadetehtävistä, joissa osa kentästä liukeni pois, kun oli kävellyt tietyn määrän ruutuja läpi, mutta viimeisen tehtävän kanssa jouduin luovuttamaan. Pääsin sen kanssa monta kertaa todella lähelle, mutta tulin viimeiseen neliöön ilmeisesti väärältä puolelta, kun en saanut askeleita sovitettua viiteen, vaikka muut sadealueet olivat jo sulaneet pois. Se jäi vaivaamaan. Voisin katsoa läpipeluuvideosta oikean ratkaisun, mutta en halua ainakaan vielä. Yritän sitä vielä jossain vaiheessa uudestaan ja ehkä joskus onnistun.
Mutta se itse pelistä, asia mikä liittyy blogiini on pelin aihealue, kuudes joukkosukupuutto. Siitä peli on saanut nimensäkin, Sixth Extinction. Aihe kulkee pelin kehystarinana ja kuljettaa peliä eteenpäin erilaisten pulmien välissä. Kuudes joukkosukupuutto on ihmisen toiminnan seurausta. Se on johtanut useiden eliölajien sukupuuttoon, jäljellä olevien lajien populaatioiden katoamisiin ja eliöiden yksilömäärien vähenemiseen. Vuoden 1900 jälkeen eläinten sukupuuttoja on tapahtunut satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna. Ihmisen toiminta vaikuttaa suoraan lajien heikentymiseen. Luonnonvarojen liiallinen hyväksikäyttö, ylimetsästys ja -kalastus, saasteet, myrkyt ja ilmaston lämpeneminen johtavat monien muiden niiden aiheuttamien ongelmien lisäksi myös eliöiden sukupuuttoihin.
Pelistä voin sanoa yhteenvetona, että postaus oli mukava tehdä, koska todella tykkäsin pelistä. Esittelytekstissä sanotaan pelin olevan synkkä, mutta itse en kokenut sitä niin. Mielestäni pelin kuva- ja äänimaisema oli pikemminkin synkän vastakohta pastellimaisine väreineen ja sateen ropina -äänineen. Pelissä oli jollain tapaa rauhallinen ja harmoninen tunnelma. Tarina oli tietenkin hieman synkkä, mutta pelistä ei jäänyt ahdistava olo. Myös lopun viesti siitä, että ihmiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa asioiden etenemiseen, toi peliin toivoa. Vegaanisuus on yksi keino, jolla eläinten sukupuuttoja voidaan ehkäistä, joten tuntuu, että teen jo jotain asian eteen.
Sain
kahdeksan promokoodia, joilla pelin saa ladattua ilmaiseksi Applen App
Storessa. Laita minulle viestiä tai kommentoi, niin saat promokoodin.
Niitä riittää kahdeksalle pyytämisjärjestyksessä ja ne toimivat vain
iPhone-puhelimilla.
Pelin esittelytekstissä kerrotaan näin: "Sixth Extinction on synkkä ja tunnelmallinen pulmanratkaisupeli. Peli kutsuu pelejä koskaan pelaamattomatkin aikuiset tunnin mittaiselle matkalle merkityksellisen tarinan pariin. Voimakkaimman kokemuksen saat, jos et etukäteen tietäisi pelistä juuri mitään. Saatavilla iOS-, Android- ja PC-laitteille".
Latasin pelin yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa ja ajattelin vain kokeilla sitä hieman, mutta pelasinkin koko pelin kerralla läpi. Nuo pulmakentät jotenkin imaisivat mukaansa. Ajattelin ensin ratkaista vain yhden, sitten vielä yhden ja niin eteenpäin. Minulla meni kauemmin kuin esittelytekstissä mainittu tunti, varmaan ainakin kaksi tuntia, ja silti neljä tehtävää jäi kokonaan suorittamatta ja juoduin skippaamaan ne, koska ne tuntuivat ihan mahdottomilta päästä läpi.
En yleensä ole kännykkäpelien ystävä tai muutenkaan minkäänlaisten videopelien kuluttaja. Play Stationilla pelaan noin kaksi kertaa vuodessa lapseni kanssa. Tietokonepelejä en muista pelanneeni kertaakaan. Kännykkäpeleistä olen pelannut matopeliä, Subway Surferia ja Pokemonia. Muita ei tule ainakaan mieleen. Tämän vuoksi ensimmäinen ajatus, kun minua kysyttiin tekemään peliarvostelua, oli, ettei se ole minun juttuni. Koska peli käsitteli kuitenkin luonnonsuojeluaihetta (ja sen takia vegaaniblogiinkin sopivaa teemaa), katsoin pelin esittelyvideon. Huomasin esittelyvideosta, että peli oli hienosti toteutettu, vaikutti minulle sopivalta ja pidin pelin tarinasta. Esittelyvideon perusteella en oikein vielä ymmärtänyt, miten kentät toimivat ja mitä niissä on tavoitteena tehdä, mutta tykästyin rauhallisiin vesiväriteosmaisiin kuviin ja välissä kerrottuihin lyhyisiin tekstipätkiin.
Lähdin tekemään tätä postausta siis luonnonsuojeluaiheen vuoksi, mutta heti ensimmäisestä pulmatehtävästä itse peli tempaisikin mukaansa ja pelin taustatarina kuudennesta joukkosukupuutosta jäi lähes sivujuonteeksi, kun halusin vain saada kaikki tehtävät suoritettua. Tarina kulkee lyhyinä pätkinä tehtävien välissä englanninkielisenä tekstinä ja puheena. Pelikentissä on tunnelmalliset äänimaisemat ja ääniä pystyy säätämään asetuksista itselleen sopivalle tasolle. Lopputeksteistä huomasin, että yhtenä äänenä on käytetty jo sukupuuttoon kuolleen linnun laulua.
Jo ensimmäinen kenttä oli minulle haastava, koska en ole aiemmin pelannut tämän tyylisiä pelejä. Kun ymmärsin idean, peli lähti kulkemaan, mutta yhdenlaisia kenttiä en tajunnut ollenkaan. Nämä kentät tehtiin jotenkin maan alla, enkä useista yrityksistä huolimatta onnistunut nousemaan ylös maan pinnalle. Pääsin kyllä kurkistamaan kynnykseltä, mutta portti ei auennut, vaikka mitä yritin tehdä. Noihin kohtiin olisin tarvinnut sellaisen vihje-napin, joka olisi piirtänyt siihen pelin päälle, mitä reittiä maan alla olisi pitänyt kulkea. Tämän osion ratkaisut eivät selviä edes pelin läpipeluuvideosta.
Matematiikkatyyppiset tehtävät olivat minulle helpoimpia, koska olen ratkaissut sen tyylisiä ennenkin. Esimerkiksi oksatehtävässä tajusin heti ensimmäisellä kuvan katsomisella, mikä kaava siinä oli kyseessä.
Pidin eniten pelin loppupuolen sadetehtävistä, joissa osa kentästä liukeni pois, kun oli kävellyt tietyn määrän ruutuja läpi, mutta viimeisen tehtävän kanssa jouduin luovuttamaan. Pääsin sen kanssa monta kertaa todella lähelle, mutta tulin viimeiseen neliöön ilmeisesti väärältä puolelta, kun en saanut askeleita sovitettua viiteen, vaikka muut sadealueet olivat jo sulaneet pois. Se jäi vaivaamaan. Voisin katsoa läpipeluuvideosta oikean ratkaisun, mutta en halua ainakaan vielä. Yritän sitä vielä jossain vaiheessa uudestaan ja ehkä joskus onnistun.
Mutta se itse pelistä, asia mikä liittyy blogiini on pelin aihealue, kuudes joukkosukupuutto. Siitä peli on saanut nimensäkin, Sixth Extinction. Aihe kulkee pelin kehystarinana ja kuljettaa peliä eteenpäin erilaisten pulmien välissä. Kuudes joukkosukupuutto on ihmisen toiminnan seurausta. Se on johtanut useiden eliölajien sukupuuttoon, jäljellä olevien lajien populaatioiden katoamisiin ja eliöiden yksilömäärien vähenemiseen. Vuoden 1900 jälkeen eläinten sukupuuttoja on tapahtunut satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna. Ihmisen toiminta vaikuttaa suoraan lajien heikentymiseen. Luonnonvarojen liiallinen hyväksikäyttö, ylimetsästys ja -kalastus, saasteet, myrkyt ja ilmaston lämpeneminen johtavat monien muiden niiden aiheuttamien ongelmien lisäksi myös eliöiden sukupuuttoihin.
Pelistä voin sanoa yhteenvetona, että postaus oli mukava tehdä, koska todella tykkäsin pelistä. Esittelytekstissä sanotaan pelin olevan synkkä, mutta itse en kokenut sitä niin. Mielestäni pelin kuva- ja äänimaisema oli pikemminkin synkän vastakohta pastellimaisine väreineen ja sateen ropina -äänineen. Pelissä oli jollain tapaa rauhallinen ja harmoninen tunnelma. Tarina oli tietenkin hieman synkkä, mutta pelistä ei jäänyt ahdistava olo. Myös lopun viesti siitä, että ihmiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa asioiden etenemiseen, toi peliin toivoa. Vegaanisuus on yksi keino, jolla eläinten sukupuuttoja voidaan ehkäistä, joten tuntuu, että teen jo jotain asian eteen.
Peli on ladattavissa tästä.
iPhone-versio on saatavilla nyt. Ikäraja on 12+. Android- ja PC-versiot julkaistaan
myöhemmin tänä vuonna. Polte Gamesin sivuilla voi jättää automaattisen
ilmoituspyynnön sähköpostiin, kun muut versiot tulevat saataville.
torstai 16. huhtikuuta 2020
Uusia reseptejä kokeiltavaksi
Keräsin tähän insipiraatiota taas parille seuraavalle viikolle. Katsotaan saanko niistä tehtyä samanlaisen postauksen kokeiluineen kuin edellinen postaukseni. Olen nyt innostunut enemmän kirjoittelemaan tätä blogia, kun tulee laitettua ruokaa kotona muutenkin kuin viikonloppuisin.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2020
Uusia reseptikokeiluja
Alkukuusta tein reseptipostauksen, johon keräsin kokeiluun meneviä reseptejä. Näin etätöissä ruokaa tulee tehtyä kotona paljon enemmän, ja ehdin kokeilla muutamaa linkkikokoelman reseptiä.
Härkis-limonellopasta oli jännän sitruunainen pastakastike. Maistoin tässä pastassa ensimmäistä kertaa myös Beanit-härkäpapusuikaleita. Suikaleet toimivat tässä hyvin ja taidan tehdä tätä kastiketta toistekin. Pastana käytin gluteenitonta makaronia. Tätä reseptiä varten minulla oli poikkeuksellisesti kaikki ainekset kasassa, paitsi päälle laitettava timjami, jonka korvasin miniversoilla.
Vanhan Jerusalemin linssikeitto oli aika erilainen linssikeitto kuin mitä olen tottunut tekemään. En valitettavasti saanut otettua siitä kaunista kuvaa, mutta keitto oli ihan hyvän makuinen. Tämä linssikeitto oli siitä jännä, että tähän ei laitettu tomaattimurskaa eikä kaurakermaa tai mitään muutakaan valmista lientä. Liemi muodostui mausteista ja sitruunamehusta. Käytin vaihteeksi vihreitä linssejä, kun yleensä käytän melkein aina punaisia. Kokonaisia juustokuminan siemeniä meillä ei ollut, joten käytin jauhettua juustokuminaa.
Maapähkinävoi-porkkanakeitto oli täyteläinen keitto, josta mieskin tykkäsi. Keitossa soseutettiin kaikki muu paitsi kikherneet, jotka toivat keittoon kivaa purutuntumaa. Meillä ei ollut jääkaapissa tarvittavaa määrää porkkanaa, joten korvasin osan bataatinpuolikkaalla. Päällä on miniversoja ja kaurafraichea.
Tämä oli niin hyvää ja helppotekoista, että tein tätä uudestaan parin viikon päästä. Toisen annoksen söin härkäpapukrutonkien kanssa. Chilin makuiset krutongit toimivat hyvin keiton kanssa.
Täytyykin kerätä taas uutta reseptilinkkikokoelmaa, niin saan lisää ideoita kokkailuun jatkossakin. Kun linkkilista on valmiina ja reseptien ainekset ennalta tiedossa, on helppo tehdä myös ruokakaupan tilaus. Tilaamme nykyään ruoat lähikaupasta kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse mennä kauppaan altistamaan itseään koronalle.
Kirjoittelen tähän, mitä reseptejä kokeilin ja miten ne mielestäni onnistuivat.
Vegaaninen Moussaka oli minulle uusi tuttavuus. En ole koskaan aiemmin tehnyt sitä, enkä muistaakseni syönytkään sitä missään. Muutin reseptiä siten, että käytin soijarouheen tilalla härkäpapurouhetta. Kala namak -suolaa minulla ei ollut, joten se jäi pois. Maku oli oikein hyvä ja myös mieheni tykkäsi tästä kovasti. Annoksen päällä on miniversoja.
Bataatticurry onnistui ihan hyvin. Olen tehnyt hyvin samanlaista ruokaa aeimminkin, joten se oli tuttua syötävää. Reseptiin olisi kuulunut myös pinaattia, mutta sitä meillä ei ollut, joten jätin sen pois. Söin curryn basmatiriisin kanssa.
Härkis-limonellopasta oli jännän sitruunainen pastakastike. Maistoin tässä pastassa ensimmäistä kertaa myös Beanit-härkäpapusuikaleita. Suikaleet toimivat tässä hyvin ja taidan tehdä tätä kastiketta toistekin. Pastana käytin gluteenitonta makaronia. Tätä reseptiä varten minulla oli poikkeuksellisesti kaikki ainekset kasassa, paitsi päälle laitettava timjami, jonka korvasin miniversoilla.
Vanhan Jerusalemin linssikeitto oli aika erilainen linssikeitto kuin mitä olen tottunut tekemään. En valitettavasti saanut otettua siitä kaunista kuvaa, mutta keitto oli ihan hyvän makuinen. Tämä linssikeitto oli siitä jännä, että tähän ei laitettu tomaattimurskaa eikä kaurakermaa tai mitään muutakaan valmista lientä. Liemi muodostui mausteista ja sitruunamehusta. Käytin vaihteeksi vihreitä linssejä, kun yleensä käytän melkein aina punaisia. Kokonaisia juustokuminan siemeniä meillä ei ollut, joten käytin jauhettua juustokuminaa.
Maapähkinävoi-porkkanakeitto oli täyteläinen keitto, josta mieskin tykkäsi. Keitossa soseutettiin kaikki muu paitsi kikherneet, jotka toivat keittoon kivaa purutuntumaa. Meillä ei ollut jääkaapissa tarvittavaa määrää porkkanaa, joten korvasin osan bataatinpuolikkaalla. Päällä on miniversoja ja kaurafraichea.
Tämä oli niin hyvää ja helppotekoista, että tein tätä uudestaan parin viikon päästä. Toisen annoksen söin härkäpapukrutonkien kanssa. Chilin makuiset krutongit toimivat hyvin keiton kanssa.
tiistai 7. huhtikuuta 2020
Nopea vegaaninen ja gluteeniton arjen herkkuruoka
Tämä on nopea ja hyvänmakuinen ruoka, jonka ehtii saada valmiiksi kiireisessä arjessakin. Tätä ei tarvitse paistaa tai laittaa uuniin, joten se valmistuu jo ennen kuin nälkä ehtii kasvaa.
Keksin tämän vietnamilaisten kesärullien pohjalta (resepti on edellisen postauksen linkkikokoelmassa), eikä minulla ole sille nimeä. Tämä on vähän kuin kesärullat ilman sitä aikaavievää näpertelyä, ja kastiketta tulee mukaan kerrankin kunnolla. Kastike onkin tässä se juttu, joka pitää nälän loitolla, joten sitä saa olla runsaasti.
Ainekset
riisinuudelia
avokado
Maapähkinäkastike:
1 dl maapähkinävoita (sokeriton)
0,5 dl kookosmaitoa
2 rkl limetin tai sitruunan mehua
3 rkl soijakastiketta (tamarisoijaa, niin tulee gluteeniton)
1 tl inkivääritahnaa
2 valkosiplin kynttä pilkottuna
valkosipulia hienonnettuna
1 tl chilijauhetta
Sekoita ensin kastikkeen ainekset keskenään kulhossa ja laita kulho peitettynä jääkaappin.
Keitä vedenkeittimessä vettä. Laita riisinuudelit syvälle lautaselle, kaada vesi päälle ja laita tavallinen lautanen kanneksi. Kaada kuuma vesi pois kolmen minuutin kuluttua.
Pilko avokado lautaselle ja lisää jääkapista otettu kastike päälle.
Ripottele päälle chilisuolaa.
Keksin tämän vietnamilaisten kesärullien pohjalta (resepti on edellisen postauksen linkkikokoelmassa), eikä minulla ole sille nimeä. Tämä on vähän kuin kesärullat ilman sitä aikaavievää näpertelyä, ja kastiketta tulee mukaan kerrankin kunnolla. Kastike onkin tässä se juttu, joka pitää nälän loitolla, joten sitä saa olla runsaasti.
Ainekset
riisinuudelia
avokado
Maapähkinäkastike:
1 dl maapähkinävoita (sokeriton)
0,5 dl kookosmaitoa
2 rkl limetin tai sitruunan mehua
3 rkl soijakastiketta (tamarisoijaa, niin tulee gluteeniton)
1 tl inkivääritahnaa
2 valkosiplin kynttä pilkottuna
valkosipulia hienonnettuna
1 tl chilijauhetta
Sekoita ensin kastikkeen ainekset keskenään kulhossa ja laita kulho peitettynä jääkaappin.
Keitä vedenkeittimessä vettä. Laita riisinuudelit syvälle lautaselle, kaada vesi päälle ja laita tavallinen lautanen kanneksi. Kaada kuuma vesi pois kolmen minuutin kuluttua.
Pilko avokado lautaselle ja lisää jääkapista otettu kastike päälle.
Ripottele päälle chilisuolaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)