Metsä

Alkusyksy on lempivuodenaikani. Parasta syksyssä on metsä ja metsän antimet. Tänä syksynä olemme menneet monta kertaa viikossa joko töiden jälkeen tai viikonloppuna metsään koko perheen voimin. Lapsi, joka ei jaksa kävellä päiväkodista kotiin, kävelee metsässä reippaasti useita kilometrejä ja etsii innoissaan sieniä. 

Pakastin on jo ihan täynnä mustikoita, joten onneksi mustikka-aika alkaa olla ohi. Nyt ollaan kerätty kantarelleja, suppilovahveroita ja herkkutatteja. Oli hienoa nähdä, kun ruoan suhteen melko nirso poikani söi eilen ison annoksen herkkutattirisottoa itse löytämästään sienestä tehtynä.

Luin jostain, että lyhytkin oleilu metsässä parantaa immuunipuolustusta ja vähentää stressiä. Ainakin stressin vähenemisen olen huomannut itse. Syöpäkontrolli on taas tulossa ja alan jo pelätä tuloksia ihan eri tavalla kuin vaikka muutama viikko sitten. Elämä on nykyään kontrollista toiseen elämistä. Kontrollit ovat minulla puolen vuoden välein. Mitä pidempi aika seuraavaan kontrolliin on, sitä vapaammin voi hengittää ja kaikki tuntuu olevan ihan hyvin. Kun kontrolli lähenee, alkaa ahdistaa ja kaikenlaiset kivut hyökkäävät päälle. Metsäreissu palauttaa mielen aina rauhallisemmalle tasolle ja huomaa, että on elossa ainakin nyt, tällä hetkellä. Terveenä. 

Mustikka-tattari-raakapuuro