Kesäruokaa

Kesällä on ihanaa olla raakaruoalla. Ei edes tee mieli mitään lämmintä tai raskasta. Salaatit, vihannekset ja yrtit ovat ihanan raikkaita.

Tämän päivän yllättäjä oli työpaikkalounas. Olen yliopistolla töissä ja syön aina pelkän salaatin. Pitkin talvea ja alkukevättä salaatit ovat painottuneet lähinnä raasteisiin tai esimerkiksi makaronipohjaisiin salaatteihin (mitä en voi syödä), joten valikoima on ollut aika vähäistä. Yleensä lautasellani on ollut kaaliraastetta, kurkkua ja salaattia. Tänään tarjolla oli kuitenkin ihanaa paprikasalaattia, jossa oli joukossa raakoja herkkusieniä! Ihanaa, kun kesän myötä työpaikkaruokailuunkin saa uusia makuja ja raikasta vaihtelua. Sienet olivat tosi ravitsevia ja jaksoin päivän paremmin kuin pelkällä raasteella.

Työpaikkasalaatti, pavut eivät ole raakaa, mutta söin ne silti.

Miten te muut raakaruokailijat olette hoitaneet työpaikkaruokailun?

Itse olen niin laiska, etten jaksa tehdä eväitä mukaan, joten on kiva että salaattilautasen saa hieman halvemmalla kuin lämpimän ruoan. Ja olen kyllä tyytyväinen siihen valmiiseen kaaliraasteeseenkin. On kiva päästä raakaruokailijana valmiiseen pöytään, kun kaikki pitää muuten aina tehdä alusta asti. Ennen söin aika usein valmisruokia tai puolivalmisteita, niin nyt on ollut vähän enemmän hommaa, kun ruoanlaitto pitää aloittaa liottamisesta ja idättämisestä lähtien. Joskus olisi vaan kiva töistä tullessa ottaa pala ruisleipää juustosiivulla salaattiainesten pilkkomisen sijaan.

Kiitos kommenteista, joita laitoitte edelliseen postaukseen. Kirjoitan kaikista ehdottamistanne aiheista, kunhan ehdin. Ensimmäiseksi ajattelin kirjoittaa ruokavaliojutuista.

Aurinkoista päivää kaikille! Ihanaa kun on vihdoin kesä! Viime kesä meni minulta sytostaattien takia ihan ohi, niin nyt aion ottaa tästä kesästä kaiken irti.

Radical remission -kirja

Olen nyt lukenut Kelly A. Turnerin (2014) Radical remission -kirjan ja pidin siitä kovasti. Kirja on vasta tänä vuonna ilmestynyt ja Turner on kirjoittanut sen osittain oman väitöskirjansa pohjalta, joka käsitteli samaa aihetta. Tutkimustaan varten Turner on haastatellut 50 vaihtoehtohoitoja antavaa parantajaa ja yli 100 syövästä selviytyjää. Lisäksi hän tutkinut yli 1000 spontaania remissiotapausta esimerkiksi niistä kirjoitettujen artikkelien pohjalta.

Turner tutkii anomalioita eli sellaisia parantumisia, jotka lääkärit ohittavat sanomalla, että on tapahtunut selittämätön spontaani remissio. Lääkärit hyvin harvoin pysähtyvät kysymään, miksi näin kävi. Tekikö potilas itse jotain? Tähän kysymykseen Turner pyrkii antamaan vastauksia. Hän antaa äänen "ihmeparantuneille" ja haluaa selvittää perusteellisesti, miksi juuri he, vastoin kaikkia odotuksia, kuitenkin jäivät henkiin. Kirjassa on monia tapauksia, joissa henkilö on vielä vuosikymmenien päästä hengissä, vaikka hänet on lähetetty kotiin kuolemaan levinneen syövän kanssa. Turner tutkii nimenomaan niitä tapauksia, jotka lääkärit ovat todenneet syöväksi, ei niitä paranemiskertomuksia, joissa henkilö on uskonut sairastavansa syöpää tai joissa se on alun perin diagnosoitu väärin. Näitäkin kertomuksia ikävä kyllä netistä löytyy useita.

Remissiotapauksia tutkimalla Turner löysi yli 70 erilaista vaihtoehtoista tapaa, joilla saattaa olla vaikutusta syövän saamisessa remissioon. Näistä nousi 9 päätekijää, jotka toistuivat kertomuksissa yhä uudelleen ja uudelleen:

1. Ruokavalion radikaali muuttaminen
2. Vastuunottaminen omasta terveydestään
3. Oman intuition seuraaminen
4. Yrttien ja lisäravinteiden käyttö
5. Tukahdutettujen tunteiden vapauttaminen
6. Positiivisten tunteiden lisääminen
7. Sosiaalinen tuki
8. Henkisen yhteyden syventäminen
9. Vahvat syyt elämän jatkamiseen

Kuten huomaatte, vain kaksi näistä liittyy fyysiseen puoleen ja muut ovat henkisen puolen vahvistamista. Pelkkä ruokavalio ei siis yksistään riitä, vaan kun se on saatu hyvälle alulle, on alettava yhä enemmän keskittyä esimerkiksi stressinhallintaan ja positiivisten tunteiden lisäämiseen.

Jokaisesta näistä edellä esitetystä tekijästä on kirjassa oma lukunsa ja siihen liittyvä tositarina jonkun ihmisen paranemisesta kyseisellä keinolla. Nämä keinot eivät kuitenkaan lähes koskaan esiinny yksin, vaan kaikki radikaalin remission kokeneet ovat sisällyttäneet paranemisprosessiinsa useita listan tekijöistä. Suurin osa käytti Turnerin mukaan kaikkia yhdeksää paranemiskeinoa ainakin jossain määrin. Niinpä paranemistarinoistakaan ei voi päätellä, että jokin tietty keino olisi ollut juuri se remissioon tarvittava osanen.

Tutkijana minua miellytti se, että Turnerkin on tutkija ja on ottanut asioista perusteellisesti selvää. Väitteisiinsä hän liittää myös lähteet (viitenumeroin), jotka voi tarkistaa halutessaan kirjan lopusta. Kirja on siis luotettavampi kuin jonkin vaihtoehtoparantajan kirjoittama "huuhaa"-mututuntumalla kirjoitettu kirja. Turner ei myöskään väitä, että näillä keinoilla voi parantaa syöpää. Ne ovat vasta hypoteeseja, mahdollisia keinoja, joita ei ole todistettu oikeaksi, muttei myöskään vääriksi.

Koska varmaan monellakaan ei ole kyseistä kirjaa ja se on lisäksi kirjoitettu englanniksi, voisin kirjoittaa jostain kirjan luvusta blogiini suomeksi jotakin. Olisiko teillä ehdotuksia aiheeksi?

Maukasta ja superterveellistä

Yksi lempiraakaruoistani on tällä hetkellä tattaritabbouleh. Teen sitä monta kertaa viikossa ison kulhollisen heti tultuani töistä kotiin. Resepti löytyy Outi Rinteen Raakaruoka-aika! -kirjasta. Pidän tuosta reseptikirjasta paljon ja olen saanut sieltä hyviä ruokavinkkejä. Toki suuressa osassa tämänkin kirjan reseptejä on ainesosina hunajaa tai hedelmiä, mutta löytyy onneksi myös täysin sokerittomiakin reseptejä ja monia reseptejä voi soveltaa.

Tattaritabboulehin raaka-aineet ovat monelta osin hyviä. Ensinnäkin niitä on yleensä meillä aina kotona ja toisekseen ruoka on itsessään hyvin täyttävä, koska siinä on avokadoa, oliiviöljyä ja tattaria. Tattaria en liottele joka päivä erikseen vaan käytän aiemmin idätettyä ja kuivattua tattaria, jota teen aina kerralla kerroskattilallisen verran. Vaikka tattaritabbouleh on terveellistä jo sinällään, olen tuunannut sitä vielä astetta terveellisempään suuntaan. Hunajan olen jättänyt kokonaan pois, koska se on HHI-dietissä kielletty, mutta mielestäni salaatti ei edes kaipaa makeutusta. Tattarin, valkosipulin, öljyn ja pippurin joukkoon lisään kurkumaa, jota ei alkuperäisessä ohjeessa ollut. Se värjää tattarin mukavan väriseksi, eikä oikeastaan maistu salaatin muiden ainesten läpi. Kurkumaa on kuitenkin tärkeä syödä päivittäin syövän kannalta, joten sekin tulee hoidettua nyt samalla. Salaatin päälle laitan 1/4 tl merilevärouhetta ja runsaasti oluthiivahiutaleita. Lisukkeena syön vielä mungpavun ituja.

Sen lisäksi, että salaatti on hyvän makuista, se on myös huipputerveellistä. On helppoa kun saa kerralla syötyä nämä kaikki syöpää tappavat/estävät ruoka-aineet: kurkuma (+pippuri ja öljy, jotka tehostavat kurkuman vaikutusta moninkertaisesti), kaneli, valkosipuli, sitruuna, kevätsipuli, idätetty tattari, merilevä, persilja ja minttu. Lisäksi saa paljon kasviksia kurkun ja paprikan muodossa ja ennen kaikkea paljon energiaa ja hyviä rasvoja avokadosta ja oliiviöljystä. Oluthiivahiutaleista saa b12-vitamiinia ja muita tärkeitä b-ryhmän vitamiineja. Tämä on salaatti, jota voin todella suositella kaikille syöpää sairastaville tai siitä toipuneille! Siinä ei ole yhtäkään huonoa ainesosaa, vaan sitä voi syödä hyvällä omatunnolla vaikka monta kulhollista päivässä. Yleensä kulho, riippumatta siitä miten iso se on, tulee syötyä kerralla tyhjäksi, koska tämä on ihan oikeasti niin hyvää.

Tacoilta

Sunnuntain kunniaksi syötiin tacoja, raakaversiona tietenkin. Ennen ruokavaliomuutosta tacot ja tortillat olivat yksi lempiruoistani. Yllätyin, kun raakatacot maistuivat melkein samalta kuin aidotkin. Kannattaa kokeilla.

Jauhelihan tein Vitamixilla saksanpähkinöistä, valkosipulin kynnestä, soijakastikkeesta, chilijauheesta ja cayennepippurista.

Guacamoleen muussasin avokadon haarukalla kupissa. Avokadotahnaan lisäsin sitruunan mehua, puolikkaan valkosipulin kynnen murskattuna, suolaa ja pippuria.

Salsankin olisi voinut tehdä helposti Vitamixilla itse, mutta oli vähän kiire, joten oikaisin ja käytin valmissalsaa. Tämän vuoksi ateria ei ole kokonaan raaka. Salsakastike on kuitenkin valittu huolella. Siinä on vain seuraavat raaka-aineet: tomaattipyree, tomaatti, sipuli, chili, muunnettu tärkkelys (maissi), etikka, suola ja valkosipuli, eikä ollenkaan lisättyä sokeria. Tästä on muistaakseni olemassa myös vielä parempi luomuversio, mutta nyt en löytänyt sitä kaupasta.

Tacoalustoina toimivat Romainesalaatin lehdet ja lisäkkeenä kurkun palat. Parhaalta taco kuitenkin mielestäni maistui ilman salaattia, ihan vaan lautaselta haarukalla syötynä kaikki sekoitettuna yhteen. Oli oikein maukasta.

Saksanpähkinäjauheliha oli melkein aidon näköistä

Vaihtoehto- vai lisähoidot?

Iltasanomissa oli juttu Hunks-tanssijasta, joka aikoo parantua syövästään vaihtoehtoisin menetelmin. Hän ei aio ottaa vastaan mitään lääketieteen tarjoamia hoitoja, ei edes leikkausta. En ymmärrä, miksi vaihtoehtohoidot sulkevat lääketieteen hoidot pois. Miksei hän voi ottaa molempia? Koska kummankaan tehosta ei ole 100 % varmuutta, miksi turvautua vain jompaankumpaan? Vaikka ottaisi kummatkin hoitovaihtoehdot, siltikään ei välttämättä parane ja syöpä voi uusiutua tai levitä pitkänkin ajan päästä. Etenkin kun on kyse näin nuoresta henkilöstä, kuulostaa todella pahalta, että hän ei suostu edes leikkaukseen.

Monet sinänsä hyvät blogit johtavat ihmisiä helposti harhaan. Yksi tällainen on Chris beat cancer. Itse sain ruokavalioinnostukseeni alkusysäyksen juuri kyseisestä blogista. Toisaalta pidän tällaisista blogeista ja itsekin luen niitä mielelläni, mutta toisaalta ne voivat olla aika vaarallisia, mikäli ne johtavat nuorten ihmisten hoidoista kieltäytymiseen.

Aloin miettiä, johdanko ihmisiä omalla blogillani harhaan? Toisaalta blogillani ei ole kuin muutama lukija, mutta siltikin. Olenko tuonut tarpeeksi selkeästi esiin, että olen ottanut kaikki hoidot vastaan, mitä on tarjottukin? Siis leikkauksen, sytostaatit ja sädehoidon. Pitäisikö se lukea jossain sivubannerissa vielä erikseen? Blogini tarkoituksena on innoittaa ihmisiä käyttämään ruokavaliohoitoa lääketieteen hoitojen jälkeen ja lisänä, ei niiden vaihtoehtona. Sen vuoksi vaihtoehtohoito on mielestäni huono sana. Itse käyttäisin sanaa lisähoito.

Lempparipikaruokaa: Subwayn vegepihvisalaatti amerikansinappi- ja valkosipulikastikkeella, nam!

Päivän ateriat kuvina

Aamupuuro

Eväsboxi töissä

Herkkuja minttuteen kanssa

 

Iltaruoka

Tässä yksi esimerkki päivän ruoista, kun kaikki on raakaa. Lisäksi tulee tietysti mehut aamulla ja illalla. Keväällä on paljon mukavampaa olla raakaruokailija kuin talvella. Yrtit tuovat ihanaa lisämakua ruokiin, vaikka niitä ei nyt tämän päivän ruokakuvissa näykään. Lempiyrttini ovat minttu, korianteri ja persilja. Niitä on aina ikkunalla ruukuissa, ja siitä kiva napsaista ruokiin tai mehuun. Mintunlehdet vihermehussa ovat kiva lisä.

Vihermehut

Vehnänorasmehuun lisään sitruunaa.

Teen päivittäin kaksi kertaa samat mehut, aamulla ja illalla. Aluksi teen vehnänorasmehun ja heti perään vihermehun. Vihermehuun tulee auringonkukan- tai herneenversoja, selleriä, kurkkua, sitruunaa ja joskus myös inkivääriä. Vehnänorasmehua teen 0,5 dl kerralla ja vihermehua 2-4 dl kerralla. Molemmat mehut maistuvat hyvältä, vaikka toisin voisi luulla. Mehujen teosta on tullut rutiini, enkä ole vielä kertaakaan tämän puolen vuoden aikana jättänyt niitä tekemättä. Aamumehun teko on joskus voinut siirtyä iltapäivään, mutta kumminkin mehut on tehty kaksi kertaa jokaikinen päivä. Itse pidän näitä mehuja tärkeimpänä tekijänä parantumisen tiellä. Pelkkään raakaruokaan en luottaisi. Etenkin vehnänorasmehu on tärkeä. Ostan versot ja oraat valmiina, koska niitä pitäisi kasvattaa niin valtavat määrät, ettei aika eikä tila riitä.

Tässä vain pieni osa aineksista, versoja ja selleriä menee mehuun paljon enemmän.

Vihermehu