Rosmariinikräkkerit

Ostin Helsingin reissulla Ekolosta hyvän makuisia rosmariinikräkkereitä. Paketti meni yhdessä illassa. Koska täällä ei ole Ekoloa ja kräkkerit olivat aika suolaisen hintaisia, päätin kokeilla tehdä samanlaisia itse ja onnistuin.

Kräkkereiden reseptihän on aika sama kuin ainesosaluettelokin. Kirjoitan sen nyt tähän vähän niin kuin reseptiksi.


keltainen pellavansiemen (28%)
parapähkinä (28 %)
idätetty tattari
kurpitsansiemen (10 %)
porkkana
kuivattu rosmariini (1,5 %)
valkosipuli (1 %)
merisuola

Ainesosaluettelosta poiketen käytin runsaasti tuoretta rosmariinia ja merisuolan sijaan himalajansuolaa.

Kräkkerit teen yleensä niin, että jauhan ensin pähkinät ja pellavansiemenet Personal blenderin pähkinäterällä jauhoksi. Tämän jälkeen sekoitan muut ainekset ensin Vitamixilla taikinaksi, johon lisään pellavansiemen- ja pähkinäjauheen vasta lopuksi.

Tattarinsiemenet sekoitan taikinaan kokonaisina lusikalla kulhossa, jos Vitamix ei jaksa pyörittää. Tattarit laitan kokonaisina, koska jauhettuna niiden maku jotenkin voimistuu, enkä pidä liiasta tattarin mausta kräkkereissä. En tiedä millä menetelmällä Ekolon kräkkerit on tehty, mutta näistä tuli ihan hyviä näin.

Tässä kokeilin laittaa kaikki aineet suoraan Vitamixiin, onnistui sekin, mutta kone oli kovilla.

Vitamix on muuten tosi hyvä blenderi, mutta raskaita ja kuivia taikinoita se ei jaksa kovin hyvin sekoittaa. Vitamix tarvitsi aina jonkin verran nestettä joukkoon, mutta itse en halua sitä kräkkereihin lisätä. Mitä kuivempi taikina, sitä paremmat leivät tulee.

Monitoimikone olisi kräkkereihin varmaan paras väline, mutta sitä en omista, eikä se mahtuisi kaikkien näiden välineiden sekaan keittiöönkään.

Kuivatin kräkkerit alle 42 asteessa Excaliburissa. En osaa sanoa, montako tuntia meni, ehkä 15.

Leivät kannattaa leikata taikinapyörällä, kun ne ovat olleet jonkin aikaa kuivurissa

Vastuun ottaminen omasta paranemisesta

Radical Remission -juttu jatkuu. Kommenteissa pyydettiin minua kirjoittamaan vastuun ottamisesta omasta terveydestä ja oman intuition seuraamisesta, joten kirjoitan tässä postauksessa niistä.

Vastuun ottaminen omasta terveydestä tarkoittaa kirjan mukaan kolmea asiaa: sairastuneen tulee ottaa aktiivinen rooli omassa parantumisessaan, hänen tulee olla valmis tekemään muutoksia elämässään ja hänen tulee pystyä sietämään vastustusta.

Radikaalin remission kokeneet ovat olleet usein lääkärien mielestä ärsyttäviä potilaita. He kyselevät vaikeita kysymyksiä, eivätkä ole aina valmiita tekemään kaikkea lääkärin määräämällä tavalla. Itse kyselin onkologilta todella paljon ja hänellä oli onneksi aikaa vastata kysymyksiini.

Ihmiset, jotka poikkeavat valtavirrasta saavat kokea paljon vastustusta ja kritiikkiä muilta. Heidän tulee olla vahvoja kestämään tämä ulkopuolelta tuleva vastustus. Etenkin potilaat, jotka kieltäytyvät jostain tarjotuista hoidoista saavat kokea paljon kritiikkiä valinnoistaan. Itse olen kuullut jonkin verran kritiikkiä ruokavaliovalinnoistani, vaikka olenkin ottanut kaikki tarjolla olleet lääketieteelliset hoidot. Erikoisinta on, että tämä kritiikki on tullut lähes pelkästään muilta rintasyöpää sairastavilta. Terveet ihmiset tai läheiseni eivät ole valintojani kritisoineet.

Omasta terveydestä vastuunottaminen on myös poispääsy avuttomuuden tunteesta. Kun on itse vastuussa omasta paranemisestaan ja on keksinyt siihen keinot, ei ole enää pelkästään sattuman tai muiden avun varassa. Tutkimuksissa on osoitettu, että avuttomuuden tunne heikentää immuniteettia ja lyhentää syöpäpotilaiden elinikää. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että radikaalin remission kokeneet olivat muita passiivisempia diagnoosihetkellä, mutta paljon aktiivisempia remissiohetkellä. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaat, jotka tekivät suurimman muutoksen passiivisuudesta aktiivisuuteen oman terveytensä suhteen, olivat niitä, jotka todennäköisimmin saavuttivat remissiotilan.

Turner antaa seuraavat ohjeet omasta terveydestään vastuun ottamiseen:

- Etsi lääkäri, joka antaa sinun kysellä niin paljon kuin haluat (tämä on Suomessa vaikeaa, koska lääkäreillä on niin kova kiire!). Kun olet löytänyt sopivan lääkärin, laajenna etsintääsi ja lisää hoitajiisi akupuntoijia, naturopaatteja, psykologeja, ravintoterapeutteja jne.
- Opettele tutkimaan ja etsi tietoa syövän hoidosta.
- Kirjoita paperille nämä kolme kategoriaa: fyysinen, psyykkinen ja henkinen. Mieti jokaisen alueen kohdalla, mitä parannuksia voisit niihin tehdä.
- Etsi muita samanhenkisiä ihmisiä ja ihmisiä, jotka tukevat sinua tavoitteessasi kritisoinnin sijaan.

Syöpä johtuu eri syistä eri ihmisten kohdalla. Omaa intuitiota seuraamalla voi saada selville, mikä syöväntorjuntakeino voisi auttaa omalla kohdalla parhaiten. Joillakin se voi olla ruokavalio ja joillakin taas esimerkiksi meditaatio. Tutkimukset osoittavat, että intuition seuraaminen kannattaa monimutkaisissa elämänkysymyksissä, kun taas analyyttinen ajattelu toimii parhaiten yksinkertaisemmissa ongelmissa.

Nykyään, kun Turner ohjaa syöpäpotilaita, hän pyytää heitä menemään kotiin, rentoutumaan ja kysymään syvimmältä intuitiiviselta itseltään nämä kaksi kysymystä: "Mikä johtanut sairastumiseeni?" ja "Mitä minun ruumiini, mieleni ja sieluni voi tehdä parantuakseni?"

Radical Remission: Vihannesten parantava voima

Jatkan kirjoitteluani Radical Remission -kirjasta. Edellisestä kirjaan liittyvästä postauksesta onkin jo vierähtänyt tovi, mutta siinä ruokavalioon liittyvä postaukseni jäi kesken ja tämä on nyt jatkoa sille.

Tutkimuksissa on osoitettu, että useat vihannekset torjuvat syöpää. Näitä ovat muun muassa kaali, kukkakaali, parsakaali, sipuli ja valkosipuli. Kaalikasvit auttavat hidastamaan syöpäsolujen kasvua ja voivat ehkäistä syövän leviämistä muihin elimiin. Muilla vihanneksilla on erilaisia syöpää torjuvia ominaisuuksia, joten saadakseen kaikki hyödyt kasviksista irti, tulisi syödä niitä mahdollisimman monipuolisesti ja etenkin mahdollisimman paljon eri värisiä kasviksia. Jokainen väri edustaa erilaista syöpää vastaan taistelevaa ominaisuutta. Vihanneksissa tulisi aina suosia luomua mahdollisuuksien mukaan. Ruokavaliomuutosten lisäksi vesi suositellaan vaihdettavaksi suodatettuun veteen. Itse suodatan veteni Brita -kannulla.

Itse asiassa kirjassa lukikin aika suppeasti näistä vihanneksista ja sain siitä irti oikeastaan vain tuon yllä olevan tekstin. Siksipä teenkin tähän alle oman listani vihanneksista, joiden olen eri lähteistä selvittänyt olevan erityisen hyviä taistelussa syöpää vastaan:

- kukkakaali, parsakaali, kaali, hapankaali, lehtikaali
- valkosipuli, sipuli
- kurkku (mehussa alkaloi kehoa)
- varsiselleri (tärkeää ostaa luomuna, paljon torjunta-aineita muuten)
- fenkoli
- sienet
- minttu
- persilja
- voikukka
- nokkonen
- chili
- retiisi
- pinaatti
- punajuuri (ei saa mehustaa sokeripitoisuuden vuoksi)
- kaikki versot ja idut

Seuraavia mausteita kannattaa suosia ruokien maustamisessa, koska niilläkin on todettu syöpää torjuvia ominaisuuksia: kurkuma, inkivääri, chili, cayenne, kaneli, rosmariini ja timjami.

Alfalfan ja belugalinssien idätys

Syön joka päivä ituja ja siksi minulla onkin aina astiakaapissa yksi tai kaksi itupurkkia kuivumassa. Eniten pidän alfalfan (sinimailanen) ja belugalinssien iduista. Mung-pavun ituja söin aiemmin niin paljon, etten enää pidä niiden mausta. Se onkin ihan hyvä juttu, koska mung-pavun ituja on monimutkaisempi idättää, kun aluksi pitää keittää vettä liotukseen ja muuta sellaista.

Alfalfan ja belugojen idätys on sen sijaan helppoa. Käytän idätykseen vanhoja pastakastikelasipurkkeja, kuminauhaa ja lastenvaunuihin tarkoitetusta hyttyssuojasta leikeltyjä ympyrän muotoisia paloja. Hyttyssuojia saa lähes kaikista ruokakaupoista ja ne ovat suhteellisen edullisia (noin 5 e) siihen nähden että niistä saa leikeltyä todella monta harsopalaa. Käytän samaa harsoa useita kertoja. Välillä pesen sen pesukoneessa, koska varsinkin belugalinsseistä siihen jää tummaa väriä. Minulla on myös idätykseen tarkoitettuja neliönmallisia mustapohjaisia idätysastioita, mutta mielestäni niiden käyttö on paljon hankalampaa kuin lasipurkkien. Lisäksi ne vievät enemmän tilaa.

Tattaritabbouleh, oluthiivaa sekä belugalinssin ja alfalfan ituja

Iltaisin otan kaapista lasipurkin, laitan pohjalle pari senttiä alfalfan siemeniä tai linssejä (vihreitä/beluga tai sekoitus) ja kiinnitän harson kuminauhalla purkin suulle. Sitten huuhtelen idut purkissa muutaman kerran kylmällä vedellä. Tämän jälkeen täytän purkin kylmällä vedellä ja jätän tiskipöydälle aamuun saakka. Aamulla muistan purkin heti, koska se on näkyvillä (ei kaapissa piilossa), kaadan vedet pois purkista ja nostan astiakaappiin noin 45 asteen kulmaan (joka tulee automaattisesti ritilän ansioista), jolloin vesi pääsee tehokkaasti valumaan pois. Idut huuhtelen aina aamuin illoin eli vettä vaan purkkiin, vesi kaadetaan saman tien pois ja taas kaappiin kuivumaan. Purkkeja pidän astiakaapissa suoraan altaan yläpuolella, jotta vesi tippuu suoraan sinne eikä tiskipöydälle, joka on puuta. Huuhtelut on helppo muistaa, koska samassa kaapissa on kuivumassa mehustimen kaikki osat. Mehustinta käytän sopivasti aamuin illoin, joten idutkin tulee huuhdeltua samalla.
 

Idut likoamassa

Belugalinssin idut ovat valmiita parissa päivässä, mutta alfalfan ituihin menee kauemmin. Alfalfaa kannaattaa idättää siihen asti, että idut alkavat vihertää, näin niissä on entistä enemmän ravintoaineita, ja ne ovat kuin miniversoja samalla. Kun idut ovat mielestäni sopivan pituiset, laitan purkkiin siihen kuuluvan kannen ja nostan jääkaappiin (huuhtelematta, jotta idut pysyvät kuivina). Idut tulee syötyä yleensä parin päivän sisällä, joten en osaa sanoa kauanko ne säilyvät jääkaapissa.

Valmiit idut

Unelmien salaattibuffet

Edellisestä postauksesta tuli mieleeni kirjoittaa, millainen olisi unelmieni salaattibuffet.
Paras salaattibuffet sisältäisi noin puolet tai ainakin kolmasosan näistä vaihtoehdoista:

• Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoituja raakoja herkkusienilohkoja
• Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoituja paprika- ja kesäkurpitsakuutioita
• Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoitua raakaa parsakaalia
• Avokadonpaloja ja kapriksia öljymarinadissa
• Raakoja kukkakaalipaloja cashew-currykastikkeessa
• Coleslaw cashewmajoneesilla
• Hapankaalia
• Marinoituja sellerisiivuja
• Marinoitua merilevää
• Idätettyä kvinoasalaattia
• Alfalfan ja belugalinssin ituja
• Saksanpähkinärouhetta
• Auringonkukan, tattarin tai parsakaalin versoja
• Tomaatin ja kurkun paloja oliiviöljymarinadissa, jossa paljon korianteria seassa
• Pehmeäksi marinoitua raakaa punasipulia
• Auringonkukansiemenkastiketta (sokeriton, vain tilkka hunajaa)
• Seesaminsiemenkastiketta (sokeriton)
• Kräkkereitä (kuivattu alle 41 asteessa)
• Raakahummusta (esim. kesäkurpitsasta tehtyä)
• Raakatapenadea
• Guacamolea
• Ruokajuomana manteli- tai seesammaitoa
• Jälkiruokana yrttitee/vihreä tee ja pähkinäsekoitus (raaka, suolaton)
• (Herkkujälkiruoka voisi olla sokeriton mintturaakajäätelö, mutta se on jo liikaa toivottu)

Kaiken tulisi olla raakaa ja suolana saisi käyttää vain himalajansuolaa. Sokeria ei saisi olla lainkaan ja hunajaakin vain hitusen, jos se on tarpeen. Öljynä saisi käyttää vain kylmäpuristettua oliiviöljyä. Paljon plussaa tulisi siitä, jos edes osa raaka-aineista olisi luomua. Miltä tämmöinen salaattibuffet kuulostaisi?

Lähelle salaattibuffet-unelmaani ovat päässeet Silvoplee Helsingissä ja Turun kasviravintola. Silvopleessa oli todella hyvä ja laaja valikoima. Tykkäsin paikasta kovasti ja toivoisin Turkuun vastaavaa. Aukioloajat oivat myös hyvät. Ainakin Turussa ravintolat, joista saa raakaruokaa ovat pääsääntöisin kiinni illalla ja viikonloppuna, jolloin työssäkäyvät ehtisivät niissä käydä. Silvopleessa ongelmana oli se, ettei aina tiennyt, miten paljon hunajaa ja muuta makeutusta ruokiin oli käytetty. Ainakin jotkin kastikkeet olivat todella makeita. Lisäksi siellä oli paljon houkutuksia, joita olisi tehnyt mieli maistaa, kuten hedelmiä ja jälkiruokatyyppisiä kastikkeita. Onneksi lämminruokapuoli ei siellä juurikaan houkutellut. Salaattipöytä oli paljon paremman näköinen ja ihanan monipuolinen. Silvopleesta sain monia uusia raakaruokamakuelämyksiä. Aion käydä siellä jatkossa jokaisella Helsingin reissullani.

Lautaseni Silvopleessa

Osa Silvon raakaruokaherkuista

Turun kasviravintolan ruoat ovat todella maukkaita ja salaattipuoli on pääsääntöisesti kokonaan raaka, kun monissa muissa ravintoloissa salaatiksi käsitetään lähes kaikki syöntihetkellä kylmä ruoka, esimerkiksi kala, keitetyt pavut, herne-maissi-paprika jne. Salaatin saa ostaa myös erikseen halvemmalla kuin koko buffetin, mikä on positiivista. Kastikkeet ovat siemenpohjaista ja todella hyviä. Tarjolla on yleensä aina myös erilaisia ituja. Turun kasviravintolan salaattibuffet on kuitenkin paljon suppeampi kuin Silvopleessa ja paikka on auki vain arkisin lounasaikaan. Tämän vuoksi sinne ei käytännössä koskaan pääse. Kesälomalla aion kuitenkin taas käydä siellä herkuttelemassa.

Turussa on myös Eliksiiri, mutta sinne en ole vielä koskaan ehtinyt. Onko teillä kokemuksia Turun Eliksiiristä? Onko siellä mitään herkkuja (sokerittomalle) raakaruokailijalle? Entä tiedättekö muita hyviä raakaruokapaikkoja Turusta?

Deli-lounasta

HHI-dieetissä saa kerran viikossa syödä jotain kuumennettua ruokaa. Tänään pidin lämminruokapäivän, koska työpaikkalounaan Deli-salaatti oli gluteenittomalle vegaanille lähes täydellinen.

Salaatin ainekset eivät toki olleet enää lämpimiä, mutta kertaalleen keitettynä ne lasketaan lämpimiksi ruoiksi. Lämpimän ruoan määritelmänä ei siis ole syömishetkinen lämpimyys, vaan se onko ruokaa jossain vaiheessa kuumennettu.

Tarjolla oli yrttimarinoitua tofua, mintulla ja wasabilla maustetua kvinoaa, marinoituja paprika- ja kesäkurpitsalohkoja, keitettyä parsakaalia, tomaattia, kurkkua ja erilaisia kastikkeita. Lisäksi olisi saanut kanamunaa ja parmesaania, mutta ne jätin vegaanina tietysti väliin. Täydellistä, että tällaista voi saada opiskelijaruokalasta ja hintakin oli ei-opiskelijalle sopiva, 6,90 (opiskelijahinta 3,90). Nam!

Olen muuten jo kokeillut kotona lähes kaikkia Raakaruokaa Intialaisittain -kurssin ruokia, ja ne ovat onnistuneet oikein hyvin. Samosaleipää ja samosan täytettä olen tehnyt jo useamman kerran ja tarjoillut vieraillekin. Niiden ohje löytyy täältä. Kannattaa kokeilla!

Intialaisia makuja

Aloin olla jo aika lailla urautunut (ja siten myös kyllästynyt) tiettyihin ruokiin. Vaikka ne olivatkin aluksi suuria herkkuja, päivä toisensa jälkeen syötynä ne eivät enää oikein maistuneet. Siksipä olikin ihanaa päästä taas raakaruokakurssille.

Tällä kertaa teemana oli Intia. Ruoka oli todella hyvää ja sain taas paljon uutta inspiraatiota ruuanlaittoon. Maistoin ensimmäistä kertaa villiriisiä ja punaisia linssejä raakana. Kurssilla tehty leipä oli maukasta ja kaipasinkin jo vaihtelua ainaisiin tattarikräkkereihin. Intian maut ja mausteet sopivat raakaruokiin oikein hyvin ja kaiken lisäksi esimerkiksi kurkuma on syövän kannalta tärkeä lisä ruokaan kuin ruokaan. Tällaisia kursseja saisi olla useamminkin!