Radical Remission: Vihannesten parantava voima

Jatkan kirjoitteluani Radical Remission -kirjasta. Edellisestä kirjaan liittyvästä postauksesta onkin jo vierähtänyt tovi, mutta siinä ruokavalioon liittyvä postaukseni jäi kesken ja tämä on nyt jatkoa sille.

Tutkimuksissa on osoitettu, että useat vihannekset torjuvat syöpää. Näitä ovat muun muassa kaali, kukkakaali, parsakaali, sipuli ja valkosipuli. Kaalikasvit auttavat hidastamaan syöpäsolujen kasvua ja voivat ehkäistä syövän leviämistä muihin elimiin. Muilla vihanneksilla on erilaisia syöpää torjuvia ominaisuuksia, joten saadakseen kaikki hyödyt kasviksista irti, tulisi syödä niitä mahdollisimman monipuolisesti ja etenkin mahdollisimman paljon eri värisiä kasviksia. Jokainen väri edustaa erilaista syöpää vastaan taistelevaa ominaisuutta. Vihanneksissa tulisi aina suosia luomua mahdollisuuksien mukaan. Ruokavaliomuutosten lisäksi vesi suositellaan vaihdettavaksi suodatettuun veteen. Itse suodatan veteni Brita -kannulla.

Itse asiassa kirjassa lukikin aika suppeasti näistä vihanneksista ja sain siitä irti oikeastaan vain tuon yllä olevan tekstin. Siksipä teenkin tähän alle oman listani vihanneksista, joiden olen eri lähteistä selvittänyt olevan erityisen hyviä taistelussa syöpää vastaan:

- kukkakaali, parsakaali, kaali, hapankaali, lehtikaali
- valkosipuli, sipuli
- kurkku (mehussa alkaloi kehoa)
- varsiselleri (tärkeää ostaa luomuna, paljon torjunta-aineita muuten)
- fenkoli
- sienet
- minttu
- persilja
- voikukka
- nokkonen
- chili
- retiisi
- pinaatti
- punajuuri (ei saa mehustaa sokeripitoisuuden vuoksi)
- kaikki versot ja idut

Seuraavia mausteita kannattaa suosia ruokien maustamisessa, koska niilläkin on todettu syöpää torjuvia ominaisuuksia: kurkuma, inkivääri, chili, cayenne, kaneli, rosmariini ja timjami.

Alfalfan ja belugalinssien idätys

Syön joka päivä ituja ja siksi minulla onkin aina astiakaapissa yksi tai kaksi itupurkkia kuivumassa. Eniten pidän alfalfan (sinimailanen) ja belugalinssien iduista. Mung-pavun ituja söin aiemmin niin paljon, etten enää pidä niiden mausta. Se onkin ihan hyvä juttu, koska mung-pavun ituja on monimutkaisempi idättää, kun aluksi pitää keittää vettä liotukseen ja muuta sellaista.

Alfalfan ja belugojen idätys on sen sijaan helppoa. Käytän idätykseen vanhoja pastakastikelasipurkkeja, kuminauhaa ja lastenvaunuihin tarkoitetusta hyttyssuojasta leikeltyjä ympyrän muotoisia paloja. Hyttyssuojia saa lähes kaikista ruokakaupoista ja ne ovat suhteellisen edullisia (noin 5 e) siihen nähden että niistä saa leikeltyä todella monta harsopalaa. Käytän samaa harsoa useita kertoja. Välillä pesen sen pesukoneessa, koska varsinkin belugalinsseistä siihen jää tummaa väriä. Minulla on myös idätykseen tarkoitettuja neliönmallisia mustapohjaisia idätysastioita, mutta mielestäni niiden käyttö on paljon hankalampaa kuin lasipurkkien. Lisäksi ne vievät enemmän tilaa.

Tattaritabbouleh, oluthiivaa sekä belugalinssin ja alfalfan ituja

Iltaisin otan kaapista lasipurkin, laitan pohjalle pari senttiä alfalfan siemeniä tai linssejä (vihreitä/beluga tai sekoitus) ja kiinnitän harson kuminauhalla purkin suulle. Sitten huuhtelen idut purkissa muutaman kerran kylmällä vedellä. Tämän jälkeen täytän purkin kylmällä vedellä ja jätän tiskipöydälle aamuun saakka. Aamulla muistan purkin heti, koska se on näkyvillä (ei kaapissa piilossa), kaadan vedet pois purkista ja nostan astiakaappiin noin 45 asteen kulmaan (joka tulee automaattisesti ritilän ansioista), jolloin vesi pääsee tehokkaasti valumaan pois. Idut huuhtelen aina aamuin illoin eli vettä vaan purkkiin, vesi kaadetaan saman tien pois ja taas kaappiin kuivumaan. Purkkeja pidän astiakaapissa suoraan altaan yläpuolella, jotta vesi tippuu suoraan sinne eikä tiskipöydälle, joka on puuta. Huuhtelut on helppo muistaa, koska samassa kaapissa on kuivumassa mehustimen kaikki osat. Mehustinta käytän sopivasti aamuin illoin, joten idutkin tulee huuhdeltua samalla.
 

Idut likoamassa

Belugalinssin idut ovat valmiita parissa päivässä, mutta alfalfan ituihin menee kauemmin. Alfalfaa kannaattaa idättää siihen asti, että idut alkavat vihertää, näin niissä on entistä enemmän ravintoaineita, ja ne ovat kuin miniversoja samalla. Kun idut ovat mielestäni sopivan pituiset, laitan purkkiin siihen kuuluvan kannen ja nostan jääkaappiin (huuhtelematta, jotta idut pysyvät kuivina). Idut tulee syötyä yleensä parin päivän sisällä, joten en osaa sanoa kauanko ne säilyvät jääkaapissa.

Valmiit idut

Unelmien salaattibuffet

Edellisestä postauksesta tuli mieleeni kirjoittaa, millainen olisi unelmieni salaattibuffet.
Paras salaattibuffet sisältäisi noin puolet tai ainakin kolmasosan näistä vaihtoehdoista:

• Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoituja raakoja herkkusienilohkoja
• Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoituja paprika- ja kesäkurpitsakuutioita
• Oliiviöljyssä ja yrteissä marinoitua raakaa parsakaalia
• Avokadonpaloja ja kapriksia öljymarinadissa
• Raakoja kukkakaalipaloja cashew-currykastikkeessa
• Coleslaw cashewmajoneesilla
• Hapankaalia
• Marinoituja sellerisiivuja
• Marinoitua merilevää
• Idätettyä kvinoasalaattia
• Alfalfan ja belugalinssin ituja
• Saksanpähkinärouhetta
• Auringonkukan, tattarin tai parsakaalin versoja
• Tomaatin ja kurkun paloja oliiviöljymarinadissa, jossa paljon korianteria seassa
• Pehmeäksi marinoitua raakaa punasipulia
• Auringonkukansiemenkastiketta (sokeriton, vain tilkka hunajaa)
• Seesaminsiemenkastiketta (sokeriton)
• Kräkkereitä (kuivattu alle 41 asteessa)
• Raakahummusta (esim. kesäkurpitsasta tehtyä)
• Raakatapenadea
• Guacamolea
• Ruokajuomana manteli- tai seesammaitoa
• Jälkiruokana yrttitee/vihreä tee ja pähkinäsekoitus (raaka, suolaton)
• (Herkkujälkiruoka voisi olla sokeriton mintturaakajäätelö, mutta se on jo liikaa toivottu)

Kaiken tulisi olla raakaa ja suolana saisi käyttää vain himalajansuolaa. Sokeria ei saisi olla lainkaan ja hunajaakin vain hitusen, jos se on tarpeen. Öljynä saisi käyttää vain kylmäpuristettua oliiviöljyä. Paljon plussaa tulisi siitä, jos edes osa raaka-aineista olisi luomua. Miltä tämmöinen salaattibuffet kuulostaisi?

Lähelle salaattibuffet-unelmaani ovat päässeet Silvoplee Helsingissä ja Turun kasviravintola. Silvopleessa oli todella hyvä ja laaja valikoima. Tykkäsin paikasta kovasti ja toivoisin Turkuun vastaavaa. Aukioloajat oivat myös hyvät. Ainakin Turussa ravintolat, joista saa raakaruokaa ovat pääsääntöisin kiinni illalla ja viikonloppuna, jolloin työssäkäyvät ehtisivät niissä käydä. Silvopleessa ongelmana oli se, ettei aina tiennyt, miten paljon hunajaa ja muuta makeutusta ruokiin oli käytetty. Ainakin jotkin kastikkeet olivat todella makeita. Lisäksi siellä oli paljon houkutuksia, joita olisi tehnyt mieli maistaa, kuten hedelmiä ja jälkiruokatyyppisiä kastikkeita. Onneksi lämminruokapuoli ei siellä juurikaan houkutellut. Salaattipöytä oli paljon paremman näköinen ja ihanan monipuolinen. Silvopleesta sain monia uusia raakaruokamakuelämyksiä. Aion käydä siellä jatkossa jokaisella Helsingin reissullani.

Lautaseni Silvopleessa

Osa Silvon raakaruokaherkuista

Turun kasviravintolan ruoat ovat todella maukkaita ja salaattipuoli on pääsääntöisesti kokonaan raaka, kun monissa muissa ravintoloissa salaatiksi käsitetään lähes kaikki syöntihetkellä kylmä ruoka, esimerkiksi kala, keitetyt pavut, herne-maissi-paprika jne. Salaatin saa ostaa myös erikseen halvemmalla kuin koko buffetin, mikä on positiivista. Kastikkeet ovat siemenpohjaista ja todella hyviä. Tarjolla on yleensä aina myös erilaisia ituja. Turun kasviravintolan salaattibuffet on kuitenkin paljon suppeampi kuin Silvopleessa ja paikka on auki vain arkisin lounasaikaan. Tämän vuoksi sinne ei käytännössä koskaan pääse. Kesälomalla aion kuitenkin taas käydä siellä herkuttelemassa.

Turussa on myös Eliksiiri, mutta sinne en ole vielä koskaan ehtinyt. Onko teillä kokemuksia Turun Eliksiiristä? Onko siellä mitään herkkuja (sokerittomalle) raakaruokailijalle? Entä tiedättekö muita hyviä raakaruokapaikkoja Turusta?

Deli-lounasta

HHI-dieetissä saa kerran viikossa syödä jotain kuumennettua ruokaa. Tänään pidin lämminruokapäivän, koska työpaikkalounaan Deli-salaatti oli gluteenittomalle vegaanille lähes täydellinen.

Salaatin ainekset eivät toki olleet enää lämpimiä, mutta kertaalleen keitettynä ne lasketaan lämpimiksi ruoiksi. Lämpimän ruoan määritelmänä ei siis ole syömishetkinen lämpimyys, vaan se onko ruokaa jossain vaiheessa kuumennettu.

Tarjolla oli yrttimarinoitua tofua, mintulla ja wasabilla maustetua kvinoaa, marinoituja paprika- ja kesäkurpitsalohkoja, keitettyä parsakaalia, tomaattia, kurkkua ja erilaisia kastikkeita. Lisäksi olisi saanut kanamunaa ja parmesaania, mutta ne jätin vegaanina tietysti väliin. Täydellistä, että tällaista voi saada opiskelijaruokalasta ja hintakin oli ei-opiskelijalle sopiva, 6,90 (opiskelijahinta 3,90). Nam!

Olen muuten jo kokeillut kotona lähes kaikkia Raakaruokaa Intialaisittain -kurssin ruokia, ja ne ovat onnistuneet oikein hyvin. Samosaleipää ja samosan täytettä olen tehnyt jo useamman kerran ja tarjoillut vieraillekin. Niiden ohje löytyy täältä. Kannattaa kokeilla!

Intialaisia makuja

Aloin olla jo aika lailla urautunut (ja siten myös kyllästynyt) tiettyihin ruokiin. Vaikka ne olivatkin aluksi suuria herkkuja, päivä toisensa jälkeen syötynä ne eivät enää oikein maistuneet. Siksipä olikin ihanaa päästä taas raakaruokakurssille.

Tällä kertaa teemana oli Intia. Ruoka oli todella hyvää ja sain taas paljon uutta inspiraatiota ruuanlaittoon. Maistoin ensimmäistä kertaa villiriisiä ja punaisia linssejä raakana. Kurssilla tehty leipä oli maukasta ja kaipasinkin jo vaihtelua ainaisiin tattarikräkkereihin. Intian maut ja mausteet sopivat raakaruokiin oikein hyvin ja kaiken lisäksi esimerkiksi kurkuma on syövän kannalta tärkeä lisä ruokaan kuin ruokaan. Tällaisia kursseja saisi olla useamminkin!

Radical remission kirja: ruokavalio

Olen muuttanut oman ruokavalioni Hippocrates health instituten oppien mukaan. Radical remission -kirjassa ei muistaakseni kerrota juuri mitään HHI:stä tai Brian Clementistä, ovatko kirjan ruokavaliomuutokset hyvin erilaisia kuin omani? Mielestäni eivät, olen siis edelleen tyytyväinen dieettini. Radical remission -kirjan ruokavalio-osio perustuu ihmisten haastatteluihin. Turner on ottanut selvää, mistä ruoista ihmiset luopuivat ja mitä lisäsivät ruokavalioon syöpään sairastuessaan. Turnerin haastattelemat henkilöt olivat

- vähentäneet suuresti sokerin, lihan, maidon ja jalostettujen ruokien käyttöä
- lisänneet huomattavasti kasvisten ja hedelmien määrää ruokavaliossaan
- siirtyneet luomutuotteisiin ja
- joivat suodatettua vettä

Otettuaan syövästä parantuneiden ihmisten ruokavalioista selvää, Turner yritti seuraavaksi selvittää, mihin nämä ruokavaliorajoitukset perustuvat. Kaikki hänen selvityksenä perustuvat lukuisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Seuraavat tekstit eivät siis perustu ihmisten haastatteluihin vaan tieteellisiin julkaisuihin. Käyn tässä lyhyesti läpi, mitä Turner on saanut selville näistä ruoka-aineista syövän suhteen.

Sokeri
Syöpäsolut käyttävät kasvuunsa sokeria (glukoosia) paljon nopeammin kuin normaalit solut. Syöpään sairastuneet huomaavat tämän esimerkiksi PET-kokeita otettaessa. Kokeeseen mennessä juodaan lasillinen glukoosia, jolloin kuvantamislaite näyttää ne kohdat, joihin glukoosi on nopeimmin siirtynyt. Syöpäsolut käyttävät 10-50 kertaa enemmän glukoosia kuin normaalit solut. Amerikkalainen syö keskimäärin 22 teelusikallista sokeria päivässä, kun suositeltu enimmäismäärä on 6-9 teelusikallista. Jo vuonna 1922 Otto Warburg sai selville, että syöpäsolut saavat energiansa glukoosista ja pystyvät hengittämään ilman happea. Terveet solut tarvitsevat glukoosia paljon vähemmän ja tarvitsevat hengissä säilymiseen happea.

Maito
Lehmänmaito on tarkoitettu kasvaville vasikoille. Tämän vuoksi se on täynnä proteiinia ja hormoneja. Ainoastaan ihmiset juovat toisen eläinlajin äidinmaitoa. Maidon kaseiini saa syöpäsolut kasvamaan niin petrimaljoissa kuin rotissakin. Amerikkalaisessa maidossa on myös kasvuhormoneja, antibiootteja ja torjunta-aineita. Kasvuhormoni on onneksi Euroopassa kielletty. Koska Amerikassa syötetään lehmille maissia ruohon sijaan, maidossa on runsaasti omega-6-rasvoja hyvien omega-3-rasvojen sijaan. Omega-6-rasvat on useissa tutkimuksissa liitetty syöpään. En tiedä, mitä lehmät syövät Suomessa tai annetaanko täällä lehmille jatkuvasti antibiootteja, mutta jo pelkän kaseiinin takia jätän maitotuotteet suosiolla käyttämättä.

Liha
Eräässä tutkimuksessa todettiin, että naisilla, jotka söivät päivittäin kaksi annosta lihaa, oli nelinkertainen riski rintasyövän uusiutumiseen. Lisäksi lihateollisuudella on samat ongelmat kuin maitoteollisuudellakin. Lihassa on kasvuhormoneja, antibiootteja, torjunta-aineita ja omega-6-rasvaa.

Jalostettu ruoka
Suuri osa haastatelluista oli luopunut jalostetusta ruoasta, erityisesti jalostetusta viljasta. Esimerkiksi vaaleassa leivässä on hyvin korkea glykeeminen indeksi, mikä tarkoittaa sitä, että se muuttuu nopeasti glukoosiksi (syövän ravinnoksi). Sen lisäksi, että leipä, pasta ja jauhot antavat syövälle energiaa, ne myös nostavat veren insuliinitasoa. Myös insuliinitason nousu on useissa tutkimuksissa yhdistetty syöpään. Kokojyvätuotteet pitävät verensokerin ja insuliinitason alhaisena. Lisäksi niissä on enemmän kuitua ja vitamiinia kuin puhdistetuissa viljoissa. Esimerkkejä terveellisistä viljoista ovat Turnerin mukaan mm. kvinoa ja tumma riisi. Leiväksi hän suosittelee idätetyistä kokojyväviljoista tehtyä leipää. Gluteenin lisäksi syövästä selvinneet ovat toki jättäneet myös prosessoidut valmisruoat ja pikaruoat pois ruokavaliostaan.

Kirjassa kerrotaan myös kasviksista, luomun merkityksestä ja veden laadusta, mutta jätän nämä aiheet johonkin toiseen postaukseen. Tykkään pitää postaukset sopivan pituisina, että joku ne jaksaa lukeakin :)

Tattaritabbouleh, raaste, patee ja siemenkastike

P.S. Älkää ottako stressiä näistä kaikista rajoituksista. Se, että syö joskus lihaa, viikonloppuna karkkia ja käyttää päivittäin maitotuotteita ei välttämättä johda siihen, että syöpä uusii. Tiedän useita rintasyövän sairastaneita, jotka eivät ole muuttaneet elämässään mitään (eivätkä ruokavaliotaan millään lailla paremmaksi) ja silti ovat elossa kymmeniä vuosia syövän jälkeen ilman että se on uusiutunut. Joten ei ahdistuta tästä postauksesta :) Jokainen tietää itse, mikä on paras ruokavalio ja elämäntapa juuri hänelle. Kirjoitin tästä kirjan ruokavalio-osiosta, koska sitä toivottiin kommenteissa.

Kesäruokaa

Kesällä on ihanaa olla raakaruoalla. Ei edes tee mieli mitään lämmintä tai raskasta. Salaatit, vihannekset ja yrtit ovat ihanan raikkaita.

Tämän päivän yllättäjä oli työpaikkalounas. Olen yliopistolla töissä ja syön aina pelkän salaatin. Pitkin talvea ja alkukevättä salaatit ovat painottuneet lähinnä raasteisiin tai esimerkiksi makaronipohjaisiin salaatteihin (mitä en voi syödä), joten valikoima on ollut aika vähäistä. Yleensä lautasellani on ollut kaaliraastetta, kurkkua ja salaattia. Tänään tarjolla oli kuitenkin ihanaa paprikasalaattia, jossa oli joukossa raakoja herkkusieniä! Ihanaa, kun kesän myötä työpaikkaruokailuunkin saa uusia makuja ja raikasta vaihtelua. Sienet olivat tosi ravitsevia ja jaksoin päivän paremmin kuin pelkällä raasteella.

Työpaikkasalaatti, pavut eivät ole raakaa, mutta söin ne silti.

Miten te muut raakaruokailijat olette hoitaneet työpaikkaruokailun?

Itse olen niin laiska, etten jaksa tehdä eväitä mukaan, joten on kiva että salaattilautasen saa hieman halvemmalla kuin lämpimän ruoan. Ja olen kyllä tyytyväinen siihen valmiiseen kaaliraasteeseenkin. On kiva päästä raakaruokailijana valmiiseen pöytään, kun kaikki pitää muuten aina tehdä alusta asti. Ennen söin aika usein valmisruokia tai puolivalmisteita, niin nyt on ollut vähän enemmän hommaa, kun ruoanlaitto pitää aloittaa liottamisesta ja idättämisestä lähtien. Joskus olisi vaan kiva töistä tullessa ottaa pala ruisleipää juustosiivulla salaattiainesten pilkkomisen sijaan.

Kiitos kommenteista, joita laitoitte edelliseen postaukseen. Kirjoitan kaikista ehdottamistanne aiheista, kunhan ehdin. Ensimmäiseksi ajattelin kirjoittaa ruokavaliojutuista.

Aurinkoista päivää kaikille! Ihanaa kun on vihdoin kesä! Viime kesä meni minulta sytostaattien takia ihan ohi, niin nyt aion ottaa tästä kesästä kaiken irti.